Noh.Aamu sitten koitti ja tyttö heräsi heti ensimmäiseen kellon piraukseen. Ponnahti tukka silmillä istumaan umpiunesta ja kailotti iloisena, että HERÄTYS NYT ON KERHOPÄIVÄ!
Ei siinä auttanut äidin vikistä väsymystä. Noustava oli ja hyvä oli että noustiin ja lähdettiin, koska reissu oli ihana! Isoveli lähti mukaan uudella ajokortillaan meitä passaamaan.. ja ameriikan mallisella autollaan. Varsinkin autokyydistä pikkusisko oli erityis ylpeä!
Lähtö tohinassa meinasi ensi alkuun mennä sukset hujalleen. Eväskahvi termuritkin kippasivat nurin kiviportaalle. Auton avaimet olivat hukassa ja leipäsiivujen voitelemiseen meinasi mennä muutma minuutti liikaa. Tyttö puki itsensä sukkelaan kuin hiavatha ja sipaisi saappailla auton viereen odottamaan aikuisten poukkoilun loppumista..
Ja matkaan. Kohteena Hämeen Luontokeskus ja Ruostejärven lossi ja laavu.
Kartasta katsoin että tenavien pitäisi jaksaa patikoida yhteensuuntaan perätu puolitoista kilometriä.. Omaakin kestävyyttä kerkesin tovin epäröidä. Läski ja laiska kun olen.
Mutta tässä kuvina:
Päiväkerhon patikkareissu.
Näitä kylttejä seuraamalla pitäisi päästä perille, sinne minne olimme menossa. Laavulle. makkkaranpaistoon. Johan tässä nälkä olikin!
Näyttää siltä kuin olisimme kahden matkassa tyttären kanssa. Muut olivat jotenkin kovin sukkelia ja pinkaisivat juoksten metsän siimekseen sillä aikaa kun me tutkailimme muurahisia ja nukahtaneita valkovuokkoja. Oli siinä sitten meidänkin otettava muutama juoksuaskel pitkospuilla. kop kop.
Jaahah... siellähän se jonon toinen pää näkyy. helppo nakki, kun pääsee isonveljen reppuselässä. Juostaan taas. hopi hopi.
Lossi. Siinä se nyt sitten on. Tuonne kyytiin koko sakki ja vetämällä yli. Aivan hirtvittävän jännittävää.
Ja siellä vastarannalla maasto muuttui oikeasti soiseksi. Oli tosiaan parasta pysytellä pitkospuilla. Paikkakaikoin pikkujalat eivät oikeen uskaltaneet omin avuin eteenpäin askeltamaan. Piti pysähtyä kuikistelemaan mustaan veteen, että kuka siellä oiken näkyy.
JA siellä laavulla koitti autuus. Joku aikuiststa oli kertakaikkisen nokkelasti tuuminut ja mennyt edeltä sytyttämään sakille nuotiotulet. Ja niin, sanomattakin selvää että makkarat ja muut eväkset menivät mukisematta alas. Samoin se minun kertaallen portaille kaadettu aamukahvi, tosin hiukan viileän sorttista tuo oli kun oli se kansikin jäänyt auki.
Turistillinen kokemus myöskin tuo "erämaassa" töröttävä ulkohuusi.
Ranta pöheikkö pursuili täytenään suopursuja. Tärkeilin tytölle, että näitä äitinkin kotona oli kun äiti oli pieni tyttö.
JA siitä pikkuhiljaa suunta takakaisin lossin kautta luontokeskuksen parkkipaikalle. Kuvassa näyttää olevan pelkkiä aikuisia, vaikka mukuloita oli
mukanan sentään 14!
Reissu oli mukava ja rentouttava! aattelin kotosalla illemmalla, että pitää ottaa uusiksi oman perheen voimin. Nimenomaan voimin ja rauhallisin aikein. Ajan kanssa!
Suosittelen muillekin paikan tunteville ja myöskin niille jotka eivät tunne. Menkää sinne ja tulkaa kepein mielin takaisin!
Kommentit