"Ne yöt ovat valkeat, kuluvat nopeaan, niin laulussa vanhassa sanotaan.. Ja sydämet jotka lyövät yhteen , tekevät muistoista onnen lyhteen...."

Todellakin! Yöt ovat muuttuneet melkein valkeiksi. Yöpuulle laitellavalle, hämmentyneelle lapselle sitä kesäyön valoisaa ihmettä saa selitellä useampaan kertaa. Sitten se ymmärtää ja osaa jo päiväunillekin nukahtaa ihmeen levollisesti.

Mutta muuten päivät ovat niin täynnä kotitouhuja, että ei tänne kirjaimien ja ajatusten maailmaan ole ehtinyt.

Luumupuut kerkesivät kukkimaan. Hädin tuskin ehdin niiden hennot kukkaset havaita olohuoneen ikkunan takana. Idänpuoleisella sivulla. Omenoiden kukinnasta ei sen sijaan voi jäädä epäselvyyteen. Piha loistaa ja kylpee valkoisessa kauneudessa! Ja siinä hunajaisessa kimalaiseten, mehiläiseten ja ampiaisten surinassa! Jopa kaikki ne vanhat omppupuut, jotka PITI keväällä kaataa pois, ovat rehahtaneet hehkumaan! ?!? Käsittämätöntä!

JA raparperi rehottaa. Simaa olen siitä lotraillut. Ja tulen lotrailemaan koko kesä. Niin hyvää se on.

Tämmöstä:

2 litraa raparperikuutioita
4 litraa vettä
 nää keitellään pehmeiksi n. 20 min tai jotain....
1 sitruuna viipaleiksi ämpäriin
1 sitruuna mehuksi samaan ämpäriin
1 kilo TAVALLISTA sokeria ..siihen samaan ämpäriin ja kiehuva raparperimehu päälle. ( en siivilöinyt ja silti tykkäsin)
4 litraa kylmää vettä päälle ja annan jäähtyä kädenlämpöiseksi
1/2 tl (noin) tuorehiivaa

käyttelin lämpimässä vuorokauden ajan ja sitten pullotin kahden sokeriteelusikallisen voimin kylmään tekeytymään pariksi päiväksi. 





Semmosta.... näyttää pullossa ihan RANSKALAISELTA LONKEROLTA. Johtuneeko siitä, että pullot ovat keväällä kerättyjä C´est La Vie muscat-viognier- pulloja. Sillä vanhanaikaisella patenttikorkilla! 

Kippis ja kohti aurinkoa!