Olen aivan satavarmna, että nyt kun sormeni laittvat nämä näppäimet rallattamaan, niin pikkutytön kiharapää puikkaa keittiön ovenreunaan unisena.
"Äiti, ota syliin. Laita Pingu.Janottaa. Saisko jäätelöä?"

Mutta hetki ennen sitä pienen pieni pikapäivitys. 

Sunnutain päätimme viettä perheen ihkaoman sisäpiirin grillihetken. Mies valmisteli lihaksia ja minä niitä sivusta tarjottavia. En tiedä mikä ihmeen mahti se pisti meikäläisen ilman mitään ajatuksen tynkää maistelemaan... Leikkelin parsaa ja napsin niitä suuhuni. Raakana ja varmaankin pesemättä. 

Herkkusienet sentään huuhtelin. niitä varsia sitten napsin irti ja varmasti tulin napanneeksi pari varrentynkää omaan suuhuni. Olenhan aikuinen ja minuahan ei tarvitse varoitella. Ihan vaan sukkelasi ja salaa napostelin.

En tiedä nuolinko sitten vielä sormenikin sitä pekoinia herkkusieniin kääriessä... mutta KARMEAN ruokamyrkytyksen sain. Koitin siinä illan mittaan muka muistella, että mitä erikoista ja erilaista minä muka söin kuin muut... hahha. Pikkutunneilla piti miehelle itkukurkussa tunnuttaa, että "varmaankin se tuli siiiiitä, että.."

Arvata saattaa, että kahdenkeskeiseen tuokioon varatut viinit, öljylyhdyt omenapuiden oksilla, kalliimman puoleiset juustot ja lemmen suudelmat jäivät saamatta. Sen sijaan Mies raukka kuunteli epätoivoisena minun katkeamatonta yökintää ja kakomista koko yön.

Minä yökin ja linnut lauloivat. Minulta homma sentään loppui hyvissä ajoin enne juhannusta. Linnuthan kai lopettavta oman kukkumisensa jussina.

Enivei .. eli ellei tätä episodia nyt olisi sattumoisin tapahtunut, niin tämän postauksen kategoria olisi ilman muuta "jokseenkin romanttista"... nyt täytynee keksasta joku kuvaavampi ilmaus!

Että semmosta meidän tontilla... No mutta olihan tässä hiukan romantiikan , ei voi sanoa tuulahdus, mutta ajatus kuitenkin. JA ajatus on se tärkein!