Kyllä haukotuttaa! Koko viikon ollut työn alla varata aikaa. Puhelin pyörinyt mukana pitkin pöydän kulmia ja unohtunut tuonne ja tänne. Samoin on unohtunut tuo tärkeä asiakin, mikis sitä puhelinta on pitänyt raahata mukana.

Koko viikko.

Muistutusskin siellä on ollut parina päivänä: "muista varata aikaa." Ja sitten olen asetellut nokiaan äänetöntä ja ihmetellyt autuasta hiljaisuutta!

Aikoja olisi pitänyt saada parikin.Lapselle puolitoistavuotis neuvolaan. Sekä korvatulehdiksen jälkitarkastukseen. (onko tuo yhdys-sana?)

Nyt sain justiinsa varattua sen korviksen, mutta edelleen on ajan puutetta. Sen neuvolan. Eihän mulla ollut siis aikaa soittaa sinne juuri sillon, kun olisi pitänyt. Ja nyt, kun oli aikaa, niin eihän siellä ole aikaa vastata. Tai siis aika on väärä. Voi hyvänen aika!

Tästä harmistuneena, perjantain kunniaksi, pudottelin taikinakulhoon asioita. Niistä pitäisi syntyä uunin 175 asteessa, 50 minuutissa HERKULLINEN SITRUUNA KAKKU! Ajattelin ,että nyt on sellaisen aika. Siitähän olikin jo pitkä AIKA kun tääällä talossa viimeksi leivottiin.

Ja tiedättekö, nyt täällä tuoksuu, parasta-aikaa! Kellossa vielä kymmenen minuuttia nakutettavaa ja sitten pitäisi olla valmista! Pilven raosta paistaa aurinko ja me teemme kahvikutsut puutarhaan. Nyt on aika unohtaa kaikenlaiset ajat. Paitsi ehkä lapsosen päiväunille menon aika!

Nami nami nami.