SAIRASTA. Lapsi oksensi aamupalpöydässä. Kaiken. Kaiken. Kaiken. Pitkin pöytää. Paitaa. Housuja. Ja lammikollisen lattialle! Posket punoittaa ja räkä valuu nokasta. Vähän käytiin keinumassa pihalla je raukka tuli niin uupuneeksi, että halusi vaan nopeasti nukkumaan. Nyt nukkuu tuolla kolmatta tuntia. Villahousut ja villasukat jalassa. Eli vajaa viikko sen antibiootin loppumisesta. Täähän kielii juuri sitä, että lääke ei ole tehonnut! Ja minä sanon, että very very paska!

HUOMENA oli tarkoitus sännätä naapurikirkolle kuuntelemaan tytön ensimmäistä oikeaa konserttia. PikkuKakkosen Siina ja Taikaradio olis siellä Seurakuntakeskuksessa. Lapset ilmaiseksi ja aikuiset vitosen. Rahkeet juuri riittäisi, mutta jos täällä nyt ollaan kipeänä, niin kyllä harmittaa. Ehkä se ei sitä itse enää muistaisi, vaikka viikolla ollaan puhuttu, että SUNNUNTAINA muumi-päivänä on KONSERTTI! Jätetäänkö huomisen muumit katsomatta?!?!? Eka kerta täällä, kun tuntuu pahalle, että toinen pettyy! Nyt pitäisi äidin taas kasvaa metrin verran aikuisemmaksi ja kestää! Vaan kun toinen on niiiiiin pinei vielä. Ei sen kuuluisi pettyä.... ja kipeänä vielä!

. ja nyt alan vaalimaan rakasta kadonnutta vyötäröäni ja laitan HERKULLISET JOULUTORTUT uuniin. Tsingeli tsingeli joululaulut hiljaa soimaan.... Odotan. Kyllä se kaunis ja seesteinen joulunodotus mieli sieltä vielä tulee. Taas, niinkuin joka vuosi!