Hyvät huomenet!

Huima on tuo vauhti, millä lapsi valloittaa maailmaa. Juuri, kun olen itse ehtinyt huokaista, että ihanaa, tässä nyt mennään muutama tovi näin. Ja että siinä se pikkuinen touhuaa omiaan ja minä niitä omiani. Vieretysten. Että voi hetkeksi hellittää ja juoda kahvinsa melkein haaleana.

Niin juuri silloin tapahtuu jotakin. Seesteisestä hetkestä nousee hyrskynmyrsky. Nyt se kiipeää keittiön penkille ja siitä ruokapöydälle. Salaman nopeasti. Minne minä nyt työnnän syrjään kuumat pannut ja kattilat??? Terävät veitset ? Jähtymään unohtuneen kahvikuppini?

Ei - sana on kovin käsitteellistä pienen tutkimusmatkailijan innon edessä. Ei ei ei... ja pikkuinen pää pyörii. Sormi osoittaa käskevästi ja silmissä tuikkii aito, uuden oppimisen riemu! Aamukiharoissa kaurapuuroa. Äidin rakas.