Puudutuksessa ei pistele, ei kirvel, ei kutise, ei satu... Ei ei ei! Eli tässä istun poski totisen turvonneena kaksi tuntia hammaslääkäripäivystyksen jälkeen!  Julmettu nälkä kaivaa sisuksia. Sanoivat siellä, että täytyy pari tuntia odotella...

Niin. Suomalaisellahan on se geeni, joka luulee heti vatsan ilmoittaessa tyhjyydestä, että nälkä on sama asia kuin kuolema! Ovat kuulema oikeen tutkineet asiaa jossakin päin maailmaa....

Otetaas alusta, tää juttu. Meidän äidillä oli karskimpaa kamaa illallis-salaatissa. Kukkakaalin valkoisia nuppuja. Lappasin niitä sopuisan annoksen lautaselle, kaslerin ja valkosipulikastikkeen viereen. Ahmin nautinnolla ja kulautin kurkkuni puhtaaksi mummon sekamehulla. Siinä mehua ryystäessä pistin merkille, että JO 30 vuotta takahampaassa palvellut amalgaamipaikka ja puolet hampaasta oli lurahtanu eväiden mukana kurkusta alas....

Aamulla sitten päivystysaikaa tilaamaan ja väistelemään kellarissa häärivää putkimiestä. Ei puhetta suihkuun pääsystä. Tuumin ajaessa, että noinkohan ne meikäläisen pelko-odöörit luokitellaan päivystyksen tuoksuttomaan hoitoympäristöön sopiviksi.... ja mahdoinko laittaa sitä fressahtavaa, fuksian väristä rexonaa ollenkaan..

Ja siinä putkijalka penkillä vuoroani odotellessa, tuli muutakin jännityksen tuomaa sutkautusta mieleen. Voisin käydä kovarahaisesta koomikosta, jos joutusin jatkuvasti odottamaan hammaslääkärin sohvalla. Siihen vaan kamerat ja yhteydet ja tilinumerot ruudun alareunaan ja viihdettä kansalle.

Joka ikinen juttu vuoden vanhasta Anna-lehdestä hymyilytti..  Aikuisiän liukuvoide mainos muuttui mielikuvituksessa kansanomaisesti hankaus-nesteeksi. Artikkeli tyköistuvasta pikkumustasta, joka saa vartalon  kauniisti esille, pisti meikäläisen vetämään vatsaa sisemmälle. Ja mitä ei lehdessä lukenut hihitytti muuten vaan... SE bändi "GANS'NROSES..." (taijotain) soittaa tietty GANSAN-musiikkia. Vierustoverin odotus jonossa oli samoilla linjoilla ja niimpä siinä yhdessä jännitystämme tirskuttiin. Aikuiset.  Nelkyt ja risat (hampaat)....

Kello seinällä naksutti ja näytti että vastaanotossa olisi viivettä puolen tunnin verran. Great!  Rupesi siinä hikoiluttamaan ja jalat puutumaan ja ajattelin, että ois voinu saattaja olla tarpeen...

Ok. Mutta hoidettu on! Lopulta kaikki hyvin! Mahtava homma! Ihan itse ajoin kotiin ja ruokakaupan kautta... Mutta turha olis ollu kuvittelu, että tapettimallistoja tai kirppispäytiä olisin jäänyt pulloposkisena mittailemaan! Vaahto valuen suupielestä, kun ei tunnottoman osaa nielaista ajoissa!

..aaah.. Kohta syömään. Suoraan purkista ChiliConCarmee