Johan tuota puheen alkua on osattu odottaa! Nyt alkaa (ehkä) näyttää sitä, että pikku pellavakihara puhuu.. Selväksi se ainakin tekee tahtomisensa ja sen hyvinkin selväksi, mitä ei tahdo!

Moneen otteeseen olen koittanu kehottaa, että "pyydä tyttö APUA,  ettei tarvi turhaan kiljua!" Tänään se sitten portailla rääkyi mun selän takana käsitämättömiä. Minä istuin puhelimessa ja tuo siinä takana tempoili omiaa. Huomautin sille kesken puhelu, että "mikä hätänä?" ja tuo katsoo silmiin. Että:" APUUUU!!" Ei meinanneet kiiltonahka kengät osua pikku käsissä oikeisiin jalkoin.  No, pyytämällä saa ja pian olivat somat juhlakengät jalassa juostavan pihan kurakossa! Jeeee, oppimisen riemua!

Ja toinen tämänpäiväinen ilonaihe tuli justiinsa... Keittiöön oli päässyt pesiytymään kohtuu voimakas tiskivuori. Minä lykkään kunnon äidin tapaan popcornia mikrouuniin paukkumaan ja tulen samalla ääneen voihkineeksi, että "kukahan meillä tänäänkin tiskaa?". Noh, arvaatte varmaan. Lattialta kuulu suloisen kirkaalla lapsen äänellä yksin kertainen vastaus : "äiti!" Ja niin äiti sitten tiskasi!

Nyt on sitten tiskattu! Ja lattialla alkaa olla mukavasti popparin murusia... En ehkä tänä iltana kysy, että: " kukahan meillä imuroi..!"

Tai, jos aletaan harjoittelemaan sitä, miten sanotaa ISI ja kysäisen sitten tuon imurointi-kysymyksen, kun isi on kotona? Aika hyvin se ISI kyllä jo lausutaan... mutta kuiskaamalla!

Hm....