Ei pitänyt tänään siivota. Eikä liioin pyykätä! Piti laiskotella sillain miesten malliin. Sillain, kun luulen niitten tekevän, kun ovat yksin kotona.... Olin ajatellut, että ottaisin semmoisen vapaavalintaisen lepopäivän. Yksi vapusta jäänyt karhunenkin kurkisteli jääkaapista. Taisi pentele silmääkin iskeä.

Ronskia maskuliinisuutta uhmaten kävin kuitenkin suihkussa. Ja kerran dödöä kainalossa huilautin, niin pitihän sitä pukeakin. Ja peilikuva ilkkui. Näytti keskisormea. Jouduin meikkaamaankin! No, vapaapäivä edeesä! Keitin valmiiksi pannullisen kahvia. JA tutkailin tallennuksesta sopivan lyhkäisiä "draaman"pätkiä, joita voisi lapsen nenää niistäessä katsella. Lattialla maaten.

Lattialla maaten. Ihanasti loikoillen. Pehmoisilla tyynyillä pötkötellen. Ehkä jotain vatsalihasliikkeitä silmänlumeeksi. Mainoskatkoilla tulee hyvää jumppamusaa, eikä kerkeä hiki nousta.

Niin.

Keittiön kautta kahvipannulle. Ja siinä sitä oli. Eilen lautaselta lattialle joutunutta riisiä.

Inhon värettä niskassa nypelsin niitä tahmaisia pipanoita sukanpohjasta irti. Harmistunut silmä pyyhkäisi keittiön lattia yli ja kerkesi rekisteröidä yhtä sun toista häiritsevää pikku yksityiskohtaa.

Ei siinä mitään. Sukat pyykkiin, kun rupesivat tarttumaan lattiaan ja samalla paljon muutakin....

Imuri laulamaan kilpaa aamu-radion kanssa.

Ja miehekäs vapaapäivä vaihtui naiselliseen "mä teen nää ensn"-päivään. Pyykkinaru täyttyi kirjavista ja tallenuksesta katselin kaksi pätkää MATKAOPPAISTA noeasti kahvia hörppien. Lapsella vuosi nenä ja minulla nousi matkakuume!

Valtakunnassa kaikki hyvin!