Valitsin ovensuusta sopivankokoisen kartonkisen kuoren. Sujautin lähetyksen sisään ja marssin tiskille. Rupesin siinä ajatuksissani maksuhommiin, niin virkailija heläyttää, että MAISUUKO SUKLAA! Mitä? MAISTUUKO SUKLAA? ON TARJOUKSESSA! Ei hyvänen aika! Kaksi euroo kolme patukkaa! Halpaa tai ei, mutta oma käsi jo kauhoo ammattimaisesti patukoita kassapöydän kaukalosta!
Siinä tulen sanoneeksi, että eihän näitä kukaan oikeesti syö, että leivontaan.... JA virkailija sanoi, että ei hänkään berliininmunkkeja syö, ihan vaan leipoo niitä! Oi oi oi! siinä me akat nauraa retkotetaan silmät märkänä. Ja minä solkkaan, että mistä se kaiken paras muffinssi-resepti löytyy.. Että ihan oikeasti!
JA kotona oli sitten pakko muuten leipoa! Pilkoin sen "ylimääräisen" sulkaapatukan kahteentoista osaan ja upotin kuohkeaan, rasvaiseen muffinssi vuokaan.... NÄIN:
Ja
tätä kirjottaessa ei ole enää mitä kuvata. Valmiit muffelit ovat kadonneet parempiin suihin. Omaan, miehen ja lapsen. Kaikki kaksitoista kappaletta.
ps. se super ihana ohjen on tietysti myllynparhaat.....
Kommentit