Yleisen vilpinän ja hohhailun jälkiä taitaa tämä äiti nyt päivittelee. Päivittelee parin viikon takaisia...

Oli tässä kylällä semmoiset perinteikkäät kesäkauppa-päivät. Puodin pihalla. Joskus kesäkuun alussa.

Veikattiin juhannuksen säätä ja sitä ja tätä. Sääveikkaukset taisvat mennä tälläkertaa huti, koska mitään palkintoja ei puksu kotiin kantanut!

Mutta muuten oli lystiä. Sateesta huolimatta!

Meidän iskällä maratoonin mittainen  turubaduuri-keikka.  Vetta vihmoi telttakankaan katosta läpi ja isi se vaan rallattaa.... hektoria: " keskellä kuuman heinäkuun....tralal laalaallll.."  ja minä oottelin että koska se laulaa sen: "meri on mustaa ja aallot rantaan lyö, sinua ja laivaa ootan joka yö......kun kohdattiin oli pimeää......."   Ja lauloihan se ja Marilyninkin vielä!!!  Ja tyttäremme tanssi. Tanssi läpi lätäköiden. Kastui kainaloihin saakka.

JA koska maalla olemme. Niin maalla, että välillä puistattaa, niin maalaismuksuille oli kärätty lampasia ihmeteltäväksi. Meidän tyttö piti huolen, että saivat riittävästi voikukanlehtiä. Maistoi ensin parhaimmat heinät itse ja todettuann syömiskelpoiseksi lykkäsi nen lampaan suuhun.

Hm.. ja koska tämä keltaiseen sadetakkiin sonnustautunut (järkevästi puettu lapsi, hyvä äiti)... potee juuri vahvaa itsenäistymisen vaihetta..niin arvatkaa montako kertaa meidän aamiaispöydässä nykyään sanotaan joka puurolusikalle: " määääää määääää ...." Ja äiti kysyy: "miten lampaat syö?"  Suu aukeaa ja se sanoo taas "määää mää määää.."

..niin, on se ihan suloinen, jonkun toisen pihalla!