Arki on se pikkuinen ukko, 
jolla on taskussa avain ja lukko
Niillä se sitoo ystävät yhteen,
niinkuin maamies pellolla lyhteen

JA tähän pitäs laittaa semonen nätti kiiltokuva. Tuo muistovärssyksi kutsuttu ralli putkahti mieleen, kun katselin meidän keittiössä vaeltavaa tiskivuorta. Se ulottuu molemmin puoli altaita. Jatkuu sivutasolle ja lautaspinot muikertelevat kuin disneyn piirretyssä... aji jooo.. ja joku siellä sanoo, että värssyssä se on RAKKAUS se pikkuinen ukko..

Niin. Olemme teheet hiukan näitä kotityö-järjestelyjä kirjoittajan mielnterveyden eduksi. Eilen oli miehen tiskivuoro joka pääsi muuttumaan tämän päivän tiskivuoreksi. Sanottakoon, että huojentumisen ja vahingonilon määrä on kutkuttava!
Kolmehenkinen perhe syö ja juo yllättävän monesta kiposta parin päivän aikana!

Itse otin hieman osaa aikuiseten elämään kodin ulkopuolella. Sain mielenkiintoisen suunniteluprojektin. Tänään tepastelin asiantuntijan elken työmaalle katsomaan ensimmäisten seinien purkua... Ja tulipa sekin todennetuksi, että lapsellisen ihmisen työnteko kotoa käsin on jänskä juttu. Matkalla tapahtumapaikalle, auton takapenkiltä kuuluu kaksivuotiaan reipas toivomus: MUSIIKKIA!  Lapsi mukaan työmaalle.. pee ja ärrr... näillä mennään! 

Koska siis kotipihalla olisi ollut ehkä hieman vaarallista. Naapurin isäntä oli tulossa traktori hommiin. Ja kaksivuotias ilman ylimääräisiä valvovia silmiä siinä yhdistelmässä oli aika huono ajatus.

Mutta yllättävän kiltisti tuo äitin töissä oli. Sanoi nätisti kaikille päivää. Keräili lattialta vanhan myymälän aarteita. Vappuhyrrää, tarraliuskaa... Paikka oli tuttu. Olihan tuo jo aiemmin mittaillut mukana seiniä omalla pienellä PINKILLÄ RULLAMITALLA!  Ja kotona piirtänyt asianmukaisesti SUUNNITELMIA! 

Että arki ja rakkaus, ne sitovat ihmiset yhteen. Tässä sitä mennään kylki kyljessä....


ps. ja isännyys tuumii, että tiskikone voisi olla aika hyvä juttu....