Oi sentään, miten riemullisen väsynyt ihminen voi olla pitkän ja hyvän päivän päätteeksi! Jalat paksua, haperoa pökkelöä ja pää surisee omiaan. Koitin pistää tyynylle ja rupesi tuntumaan olo marionetti-nukelta... Lapsi sinne nukahti tuhisten ja hytkyen. Olkoon tämä siis aikuisen hetki!

ME päästiin kuitenki reissuun. Aamu valkeni neljän tunnin yöunen jälkeen ja siitä sitten päivän tekoon. Tyttö pimputti jaloissa eestaas kun kiikutettiin nyssäkkää auton kyytiin. Oli neiti huomattavan hyvillää ja huomattavan terve. päivän mittaan lapsen nopea tervehtyminen pisti jo silmään. Ei aikuiset toivu tuollalailla. Ikinä.

ISi soitti ja lauloi komiasti. Mies ja kitara. Kaunis ääni. Maan komein ja paras trubaduuri! Meidän isi!

Minun oli alunperin tarkoitus lähteä livohkaan sieltä tapahtumasta, mutta tajusin liian myöhään meidän auton jääneen kaikkien pikku kojujen keskelle. Ja ainoan ulostuloreitin tukki näytissä oleva palo-auto.. Joten sinne jäätiin. Neljä tuntiä yhtä tanssin jytkettä. Keskellä päivää!

Ekas ne sai houkuteltua tuon tytön "lelukoira" näyttelyyn! Voi taivas, miten nerokas keksintö paikalliselta kenneliltä saada jatkossa koirankasvattajia! (minä ite pelkään niitä..siis koiria) Mutta joo.. Meidän tytön lelukoira oli suloinen, hempeän sininen unipupu. Pesty eilen reissua varten 60:ssä, jotta kehdataan ihmisten ilmoille. Tuolla sille sidottiin punainen lahjanaru kaulaan ja raahattiin pitkin permantoa holtittomasti. Toiset lapset marssivat tyynesti myötäpäivään "esittely" rinkiä ja meidän tyttö.. Elämisen riemusta ja ihmisistä sekaisin, hyppelhti omaa pikkuista rinkiään siinä keskellä vastapäivään! Pupu sai villiä kyytiä. Ei palkintoa, aploodit kylläkin. Ja kaiken taustalla kaiuttimista kaikui meidän isin laulu :Sun villakoirasi nimi oli rin tin tin. Typerä piski, joka murisi mulle..." Jälestäpäin kysyin mieheltä, että esittikö se tuon biisin just tarkotuksella? Kuulema ei!

Ja jep. Maalais-pimu pääsi myös pomppulinnan kyytiin. Ekaa kerta, kuulkaas! Siinä reunalla se pompotteli ja kirkui iloissaan. Ei onneks tarvinnu kehoitella varovaisuuteen, kun se isompien mukuloitten meno oli aika mukavan raisua hänen mielestään. Tyytyi siis nauttimaan toisten ilakoinnista hän.

Mitä vielä... joo... tuota tuota.. Kaikkihan tietävät palomiehet? (Naiset siis, huom!) Olivat järjestäneet semmoisen arvonnan, että kuka pääsee ILMAISELLE ajelulle paloautolla. Pari ylimääräistä paikkaa oli vielä arvonnan jälkeen jälellä ja kysymys julkisesti esitetään näin: "Että, jos joku on siellä innokkaan näköinen niin voipi päästä ajelulle.. että palomiehet valitsee.." Jotenkin mulle tuli kovin kiire pistää naama varjon puolelle pomppulinnaa ja olla juovinaan kahvia tyhjästä pahvimukista...  Selväksi tuli, eivät sitte valinnet minua!

JA huomenissa nää peltojen kasvatit menis Korkeasaareen..paitsi, että onnen yllä leijuu harmaa pilvi: meidä isi taitaa olla tulossa kipeäksi. (ja mun uudet kengät tuli sisäänajettua normaaliin tapaan, varpaat rakoille.)

Kattellaan!

Enkä jaksa korjata kirjotusvirheitä.Ihan anteeksi pyydän. Otan lasin viiniä ja heitän nuo kipeät kintut sohvan nurkkaan elpymään.