..rakas päiväkirja! Tähän voisi piirtää sydämiä kuluneella, hapsukärkisellä tussilla!!!! Liimata alareunaa ruusunkukka-kiiltokuvan ja kirjoittaa kaunokirjaimilla päivämäärän ja kellon ajan. Nimittäin tämän päivän aion muistaa!

Sanoin tuolle perheelleni aamupäivällä lattiaa luututessa, että hetket pitää huomata ja nähdä, jotta ne voi painaa mieleen ja muistaa myöhemmin!

Isäntä pojan kanssa asensi tupaan "uutta" telkkaria. Porailivat perintöpiironkiin reikiä..sinne hyllyväleihin ja tälläilivät "skartteja"  paikoilleen.

Mulla käsissä valtava tiskipino ja se lattian pesu... Kahvinkeiti roplatti lupaavasti ja iso tyttö ahkeroi puutarhassa opiskelu-juttujaan. Pieni tyttö... tuo pellavakihara, liirasi lattianpesulammikoissa kiiltonahkakengillä. Pipo päässä, kukkamekko päällä ja maiskutteli mehujäätä.Ryntäili milloin kenenkin luokse toimittamaan omia asioitaan kielellä, jolle tavallinen ihminen on täysin ummikko. Kyllä se välillä huusi, että ÄITIII ja että ISII... paa paa, anna ja pupu..

Radio oli hiljaa, koska se puhuu nykyään vain venäjää, taikka sitten ruotsia...

Ja silloin, siinä kaiken keskellä, huomasin TAAS mitä on olla onnellinen! Imellyttävän hyvillä mielin...

Ja tiraauttaa taisin pari kyyneltä, koska

tytär sai asunnon... Muuttaa opiskelemaan sadankahdenkymmenenkahdeksan kilometrin päähän äidin ruokapöydästä. Ensi viikolla! ... taidan alkaa jälleen kirjoittamaan vanhaan blogiini ruokakirjeitä kaukana asuville lapsilleni. JA saunassa illalla pillitän silmäni turvoksiin laulamalla.... "lapsoset ketterät kotihaasta saunahan vihdan taittaa.... jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa.."

Tänään siis istun  puutarhassa tätä tunnetta tallentamassa. Elokuun tuuli on lämmin ja heinäsirkat vinguttavat kiihkeästi. Ilmassa suihkii sudenkorentoja. Perhoset ovat viisaasti painaneet siipensä suppuun pihlajan runkoa vasten.

Ja termoskannun kahvi tuoksuu vahvasti syyskesälle!

SYDÄN SYDÄN SYDÄN