Siitä onkin monen monta vuotta, kun olen viimeksi ollut itse läsnä lasten syntymäpäivillä. Ja nämä kyseiset kekkerit olivat vielä Venlan ihan ensimmäiset OIKEAT kutsu-juhlat! Naapurin mukava Elli-tyttö täytti kokonaiset 10 vuotta!

Monta päivää me niistä pippaloista täällä kotona puhuttiin. Ja suunniteltiin. Että mitä ihmettä ja mitä muuta ihmettä ja mitä, mitä, mitä ihmettä! Pienelle, kaksivuotiaalle, juhlakäsite tuntui erikoisen hienolta! Lopulta kaiken pähkäilyn jälkeen, hän päätti, että Elli saa lahjaksi ILMAPALLO-KIMPUN JA SAIPPUAKUPLIA! Että niitä hän haluaa Elli-ystävälle viedä.

Niin ja kisu-kortti ja keksejä! Ja äiti tuumi, että ehkä vielä jotain muutakin. Ja isi tuumi, että pikkuisen satelirahan vois laittaa pahvisen yllätysmunan sisään.

Jotenka kävimme askartelemaan! Eikös se omatekoinen lahja ole se paras lahja? Ja isännälle kerroin, että näin haluan opettaa lapsellemme, kuinka toista ihmistä voi ajatella. Ja itsetekemisen ja antamisen iloa ja merkitystä koitin vaivihkaa korostaa!

* TÄHTIHETKIÄ *

* Ensiksi siis liimasimme "töttöröröön" päälle vaaleanpunaista kartonkia ja "koristuksia". Isi puhalsi ja puhkui monta ilmapalloa, jotka sitten kiinnitettiin siihen "törrörörööhön" . Näin syntyi ILMAPALLO-KIMPPU! (lapsen variaatio kukkakimpusta, mene ja tiedä?)

* sitten Leikkaa-liimaa-askartele- menetelmällä kartongista väkerrettiin se kisu-kortti! Liimattiin taakse jäätelötikku, että saatiin hiukan.... ulottuvuutta!

* Sitten minä-kekseliäs-äiti Askartelin ja suunnittelin kisu-etiketin lasipurkkiin... Ja siihen jauho-seos sitä suklaakeksi taikinaa varten valmiiksi! Idea oli napattu joulun tienoilla eräältä mukavalta keskustelupalstalta! Printtasin vielä ohjeeksi mukaan, että :






JA  näin kaikki eteni:



PURKKI EDESTÄ




PURKKI PÄÄLTÄ




PURKKI TAKAA



TYTTÖ PÖYDÄLLÄ. KISSA-KORTTI.  (joka sitten olikin se Hello-kitty)




TYTTÖ VIELÄKIN PÖYDÄLLÄ, KERA IHANIEN LAHJOJEN!


Mitä pidemmälle lahjan väkerrys edistyi, niin sitä suuremmaksi kasvoi pikku juhlavieraan lähtö-jännitys. Tarttui se jännitys aikuisiinkin.. vissiin! Ja sitten intoa puhkuen, sormenpässä huomaamattomia erikeepperi-tiploja, tämä sortin sakki rymisteli kekkereihin!









Kotiin kun sitten lopulta mukavilta juhlilta saavuttiin, niin tyttö pillahti, itkuun, että hän unohti ne KAIKKI KIVAT lahjat sinne Ellille! Oi, voi sitä itkua!

Elikkäs. lupasin hänelle, että suraavana päivänä askarrellaan Venlallekin semmonen hienon hieno "ilmapallo töttöröööööö"!


Hm.. mikähän siis lienee tämän tarina kasvattava opetus oikeen olikaan ja toteutuiko se sittenkään?  Ja seuraavana päivänä muistin, että taisin siellä kemuissa tarjota lapselleni vissiin viis-kuus suklaakeksiä pötköön... Näin olkaa hyvä! Elämä on NIIN..... lystiä!