Tänään, joulukuun kahdeksas päivä, pieni tyttäremme on KAKSI VUOTIAS! Ajatteli jakaa teille toden joulukertomusken kahden vuoden takaa...

*******

Näin oli silloin kirjoittanut uuden elämän ihmeen asettumisesta meidän perheeseemme.

******

Vauva nököttää tuossa vieressä sitterissä pöydän päällä ja kuntelee
joululauluja hymyn kare poskilla! Ulkona tuntuu nousevan pohjoistuuli....

aika on siis SYNNYTYSKERTOMUKSELLEMME. 08.12.2009

Olipa kerran isä ja äiti,mies ja nainen, jotka olivat vuosia toivoneet
tyhäksi jääneeeseen syliin hoivattavaa. Jotain suloista ja pehmeää,
jolle voisi antaa sellaisen jakamattoman rakkauden ja huomion, mitä
ihminen vaan toiselle antaisi. Jotain sinusta ja minusta. Rakkaudesta.

Kevään kuiskutellessa salaisuuksiaan syttyi pieni elämän salaisuus
syvällä äidin sydämen alla. Jatkoi kasvamistaan. Antoi unelmille ja
toiveille todelliset siivet. Jatkoi kasvamistaan täyttäen isän ja äidin
sydämet totisilla ja väkevillä haaveilla.

Kesä kääntyi syksyyn ja syksy pimeni väreistä tummempiin. Jostakin
ikiaijojen hämäryydestä, tiedon ja tietämättömyyden rajalta tuli viesti
: nyt on aika!

Sillä rajalla, jolla päivä vaihtaa puolta toiseen päivään! Sillä
kellonlyömällä aloitti elämän syntyä vaaliva lämpöinen vesi virrata,
tuoden pientä rakkauden hedelmää lähemmäs odottavaa syliämme. Ilmoittaen
samalla, että kohdun työ on valmistunut. Juuri oikealla ajalla. Ei
hetkeäkään liian aikaisin tai myöhään.

Isi kietoi hämillään olevan äidin pehmoisiin peitteisiin, suuteli suulle
kostean suuren suudelman. Matka kohti suuren kaupungin valoja alkoi. (
klo 01.30)

"voimallinen epikriisi":
Siellä sitten olimme hämmentyneenä, odottavana ja ihmeissämme!
Synntyslaitoksella. Vettä valuen lopssuttelimme hissiin ja napilla ylös
viidenteen kerrokseen. Rutiininomainen sisäänkirjautuminen käytävällä
kävellessä kohti synnytyshuonetta. Vaatteet pois, vaattet päälle,
käyrille ja asettumaan. Sisäutkimuksessa kätilö totesi kaulaa olevan
vielä 2 cm jäljellä ja kohdun suun 1 cm auki. Minua kuitenkin supisteli
3 - 4 min välein, joten yritimme tappaa aikaa nukkumalla.

Torkuttua, noin kuuteen, toinen sisätutkimus ja kaula kadonnut, mutta
senttejä auki yhä se vaivainen yksi sentti. kätilö toteaa, että joku
siellä nyt pidättelee ja minä siihen, että kakka hätä varmaan!
Raaadollista! No sain kannulisen letkusta sisään. Voi veljet! Aloin
haluta aqua-rakkuloita. Oiiiii, ne sattui sekä helpotti. Mieheni hieroi
kiivaasti selkääni ja minä keinuin lauloin ja hurisin. HURISIN! HURISIN!

Tuntui että joku vieras voima iski kiinni koko kehoon ja otti vallan.
Meinasi viedä mieleltänikin harkintakyvyn.
onneksi mies nappasi kiinni hurjistuneista ajatuksistani ja tanssitti
minut takaisin hetkeen.

Vuoro vaihtui. Klo 07.00. Mies huomautti, että alkuyön kätilö oli ollut
mies. Kappasvaan, totesin minä! Tässä vaiheessa "hurina" oli muuttunut
"murinaksi". Ihan kimmoinen valkea ilokaasuletku maskeineen minun
hikisen käsien välissä toi huumaavaa toivoa! Olin taas kadottanut ajan
ja paikan tajun. Kaunis Turkista osetettu synnytysvaatekin oli pudonnut
jonnekin.

Seuraava sisätutkimus klo. 07.50, sanoivat he. Odotellaan me. "ärinää"
keskittymistä ja valtaisaa painetta. Hoitaja astuu sisään ja minä
huomaan pyytäväni puudutusta tai muuten alan kohta ponnistaa!!!
Sisätutkimus tehdään ja kohdun suu avautunut puolessa toista tunnissa 10
cm. JEEEEEEEEEEEEEEEEE!
Asetun kyljelleni ja kuuntelen sisäisillä korvillani miten vauva alkaa
valaumaan ulos. Sanovat että saisin jo ponnistaa.

VIERASTA VOIMAA.
En halua ponnistaa. Kuuntelen vain jotain suurta sisäistä käskyä
suurella tyyneydellä. Käsky sisälläni kehottaa nousemaan hivenen ylös ja
antaa voiman laskeutua selkärangasta alas lantioseudulle, kohdun suuulle
ja reisistä alas polviin. Suuri valtaisa työntövoima ja toinen. Hipaisu
pientä, vielä tuntematonta päälakea ja vauva on siinä. Ääni raikkaana
tervehtii hän meitä ja pullahtaa ulos uuteen aamuun. Puhdas kaunis
jäntevä tyttövauva. Apgar-pisteet kymmenen lukee paperissa! Ponnistus
vaihe 15 min!

Siinä hän vihdoin oli. Kauniina, täydellisenä. Valmiina rakastamaan
meitä ja ottamaan vastaan rakkauttamme. Meidän toiveiden ja uniemme
lapsi. Ensi hetkestä asti juurtuneena ikuisiksi ajoiksi sydämiimme.
Tuoden sukupolvien loppumattomaan ketjuun uuden helmen. Kirkkaan helmen,
jonka vaalijoiksi jokin suurempi voima on tämän miehen ja naisen
unelmineen valinnut jo aikojen alusta.

Kiitos elämälle sen kauneudesta, voimasta ja hauraudesta!