Että se tyttö on helmi! Siellä korkeassa, keltaisessa kivitalossa. Maailman toisella laidalla, äidin näkövinkkelistä. Ja tähtitaivaan alla, pikkusiskon näkövinkkelistä! Näkövinkkelistä, joka tietää varmasti, että iltataivaalle puhallettu lentosuukko saavuttaa isonsiskon posken silmän räpäyksessä ja tulee takaisin. Tuotapikaa. Ylihuomenna tai ensiviikolla.

"Tulee takaisin, sisko-rakas, minun kanssani, tanssimaan tähtipölyä eteisen lattialla". Sitä Edelmanin tasaisen hilpeää renkutusta. Tähtipölyä!

Mimosan kodissa talven viivähtänyt suloinen turkoosi oli saanut väistyä toisen värin tieltä. Lila. Juuri "se" lila. Eli kaikki kauniit sinipunaviolettipinkki-asiat.

Aamupäivän katseli tyttären kotia kameran linssin läpi. Kuvittelin itseni jutuntekoon.... Ja olin taas ylpeä hänen osaavista käsistään ja näkemisestään!

http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=48982 ja tavattoman ylpeä olen hänen sanoistaan, joita voi löytää tuon äskösen linkin kautta.