Kukapa olis pari viikkoa sitten uskonut, että meidän tuvan kiikkutuolissa syntyy käsitöitä.! Niin  voivotin, että kaikki aika menee säilömiseen ja siivoamiseen ja pyykkäämiseen!

Sitten, eräänä iltana huomasin touhottavani kaapilla etsimässä 4,5 numeron sukkapuikkoja. Ja käsissä alkoi pyöriimään lankakerä sommitelmat. Edellistalven parjatut 7-veljestä kerät, jota parempaa lankaa en minä tiedä olevan!.. Emmmerdalet nauhalle, tai tallennukseen, ihan miten kuikin haluaa! Töppösellä vauhtia kiikkutuolin jalaksiin ja puikot kilkattamaan! Nyt niitä syntyy. Villasukkia!

Tuntuu parin päivän tauon jälkeen sille, kuin sairastuisi, ellei ole jokin kudin kädessä.... Eilen piti sukan kutomisen tauolla vimputtaa lapsen nukelle villatakki!!!! Mies puistelee päätään ja pakenee kellariin oikeisiin töihin.

Ja tästähän seuraa semmoista, että kudottava on maaliskuun aurinkoon saakka. Vaikka lämpimikseen. Minussa asuu  ikiaikainen emo-sielu, joka vaatettaa lapsensa talven tuiskuihin omin käsin. Langan jämistä kudotaan ILOLAPASIA! Niitä värikkäitä, joita nuo isommat  hukkaavat millon mihinkin julkiseen kulkuvälineeseen ja baarien narikoihin...

Tässä tuon teille näytille nämä tämän syksyn ensimmäiset. Jo kertaalleen pesastut. Ja toim.huom. joka sukassa on erilainen kantapää ja kavennus ja supistus..mitä niitä nyt onkaan kaikkia termejä! Minä kun en kerkee kutoessa silmukoita laskemaan....

ps. älysin paintin pyyhekumilla, suurennuslasin avulla siivota taustat pois kuvista. Että sitä voi tavallien ihmien olla viksu,

kun oikeen yrittää!