Semmonen ajatus tuli tänään, että nyt ne lähtee. Tai ois hyvä että lähtisivät. Itsepintainen rasva, joka on vissiin osa itsetuntoa... tuossa ihmisen ympärillä. Siinäkohti missä pitäisi nappi yltää napin reikään.

Ois se niin kiva olla sutjakka! Vaan en kyllä millään keksi, että mikä se konsti nyt olisi???? Radiosssa joku sanavalmis toimittaja sutkautti, että itsepintaine rasva lähtee fairylla. Että vaahtokylpyyn?

Kuitenki teemana, että läskille kyytiä. Mies tukee. Korjaa tuossa selän takana semmosta espresso-keitintä ja kehuu samalla, miten kermavaahto on erityisen hyvää tumman kahvin päällä. Juu. Ja kaupasta toi tuliaisena pitkopullan kreemitäytteellä. Syöty on. Joka muru! Ja hyvää oli.

Hm... koitin minä tänään ihan pikkusen kokeeksi jumpata. Hiki tuli. Ja imuroinkin. Tuli siinäkin hiki. Ulkoillessakin tuli selkä märäksi, ei hiestä, vaan vesi sateesta. Ja sykekin nousi, vaan ei tietenkään vauhdista, vaan peililiukkaalla varomisesta. Tästä se silti lähtee. Huomis aamuna ei minun puurossani kiiltele voisilmä. Ehkä.

Miksi näin? Noooo... parin vuoden takaisissa valokuvissa istui mieheni vieressä nainen, jolla oli minun silmät, vaan ei minun läskejä...

Ja tähän kuuluu seuraavnlainen huomautus... Olen matkalla suihkuun ja tilasin rakkaaltani SUUREN kupillisen kuumaa paksua kaakaota!!!!  Että tulisi luonnollinen uni... ja autuas tyytyväinen hymy huulille.