Aamusella keittiön hämärään narisevaa lattia paljain jaloin. Mies pyörittää kahvikupin pohjaa lusikalla. Unisutturainen lapsi kiipeää syliin. Radiossa huojuu Andalusian kastanjetit. Meillä toisenlaiset kauneudet. Ikkunan takana omenapuu topattu täyteen lunta! Täyteen! Melkein pelottavasti ne oksat horottaa ikkunaa kohti. Ajattelin, että kaivan kameran kunhan päivä valkenee ja lähden tytön kanssa ulos. Yrittäisin napsia niitä tavallisia, typeriä lumi-kuvia. Niinkuin joka talvi!  Kamerana kuuden pikselin digi !!!! Taidan haluta uuden harrastus kojeen.... Niin, tuota tuota.

Kahvit ja reissumiehet meetvurstilla nassuun. Lapselle elovenaa, voislmällä, kädet puurossa ja siinä voissa. En jaksnut kasvatus puuhia. Liian vähän unta... Keittiö semmoseen kuosiin rätillä ja harjalla,että kehtaa ite katella. Pyykit koneeseen. Pyyheliinat, paksua froteeta. Isot häämatkatuliaisen Turkista. Yhdeksään kymppiin. Keskuslämmitys kattilaan lisää puita. Lapsi keikkuu mukana lantiolla. Vähän se pannuhuoneessa hiljenee... mutta sujuvasti hihkuu itsensä ylös kellarin portaita. Ja taas laulattaa. Radiossa Kuustonen ja edellisen vuosikymmenen hitintapainen. Tanssitaan se pois. Yhdessä.

Hiki tulee pukiessa rukkasia ja välihaalareita. Ovia auki, äkkiä. Ilmassa pientä kiukuttelun tapaista. Ja äidin suusta sihataa minimaalinen voimasana. Pitää varoa, mitä sanoo, lapsihan opettelee puhumaan. Kaiken aikaa.

ULOS.TIELLE.PULKALLA.KAMERA ESIIN ja hommiin. Tässä tulos:

Semmosta! Taas on talven leikit kuvattu. Sisään pyyhkäistiin pikku kitinällä. Äh? Ja lautaselle äkkinälkään sulatettiin pinaattikeittoa! Lapsen soppaa soseutin niillä muksujen maissi naksuilla! Oli kai se hyvää, koska lautanen tyhjeni ja unikin tuli nopeasti! Päiväuni.