Lopppiaisen mentyä ja joulun ja uudenvuodenkin mentyä, on oikein sopiva ajankohta pistää pää kallelleen ja muistella mitä tuli tehtyä! Torttuja ja pipareita ....  Mutta jos ihan menis siihen alkuun. Alottais tuon tarinan vaikka näin:

Päivä kerrallaan, pikkuhiljaa mitä lähemmäs joulua tultiin, sitä useampi tonttu hiippaili salaa yön seudulla keittiöön kurkkimaan. Istuivat sinne sun tänne ja katseillaan seurasivat meidän ihmisten joulunalauspuuhia.....

 

Aatun aattona oli tupa täynnä hyörinää ja pyörinää. Isoveli ja isosisko koristelivat kera touhukkaan kaksivuotiaan pikkusiskon kanssa piparikakkuja pitkälle iltaan. Tai no.. yöhön saakka!

Ja siinä nukkua posotettiin seuraava yö aattoaamuun, tuoksuvassa ja puhtaassa kodissa. Pörrötukkaista porukkaa tossutteli aamupalalle pitkin aamupäivää, kukin omilla ajaoillaan. Viimeiset umpiuniset kyllä karisteltiin väkisin ylös siinä LUMIUKON jälkeen..

Illan hämärtyessä äiti vielä vetäisi essua päälle ja touhotti jotkin hommaa kaikille tehtäväksi. Tuo pöytä pitäis kattaa silleen ja silleen ja ne lautasliinat siihen ja hei, vesilasit viinilasien viereen hopihpoi hopi... ja sinä oisit kynttilävastaava ja sinä tuut kuiskaamaan kun pukki tulee ja sinä sitä ja sinä tätä.... ladatkaa kamerat. Kengät riviin eteisessä. Pliis!

Jotakin se pikkuinenkin on tekevinään.....

 

Vihdoin viimein kaikki oli kohdallaan. Rauha ja jännitys sekoittuivat keskenään. Kynttilöiden liekit taikoivat taianomaista tunnelmaa ja jännitys hiippaili jokaisen puseroon. Istahti silmäluomelle ja sai suupielet taipumaan hymyyn.

Kohta, kohta. Ihan kohta...

Jos oikein tarkasti nyt kuuntelee, niin aivan varmasti pihalta kuuluu pienten tiukujen kilinää. Ja askeleita. Joulupukin naurahdus poroille ja sitten karhea hanskakäsi koputtaa oveen.

 Kuunnelkaa!

Voi sitä ilon ja jännityksen määrää! Mitä tuo punapukuinen jouluherra kantaa kainalossaan ja kenelle se paketti mahtaa kuulua?

Hyvää joulua PIKKUSISKO! Oli siinä pukin paketissa niin paljon nauhaa ja paperia, että pikkusiskon oli viimein pyydettävä apua isommilta. Ja niin.. en tiedä.. koko katras taisi olla hirvittävän innoissaan. Mitä enemmän narujen ja papereiden alta paljastui, sitä kiihkeämmäksi muuttui pikku sikon huudahdukset. Kiitos joulupukki! kiitos!

Heppa sai nimekseen I-HAH-HAA. Ja se sai kunnian viettää seuraavan yönkin pikkusiskon vuoteen vierellä. Ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan...

Mitä muu perhe sitten saikaan omista rapisevista kääröistään, se jääköön salaisuudeksi teille! Perheen joulumielen rakensi pikkusiskon peittelemätön riemu ja ilo!

Tuohon kun lisätään vielä ne ihanat syömiset ja juomiset. Ja juomiset ja syömiset. Ja pitkään yöhän jatkuneet saunomiset, niin voin kertoa että  " jouluaatto meill oli herttainen!"

Joulupäivään heräsin hyvissä ajoin.. Vaan pikkusisko oli herännyt ennen minua. Vetänyt IHAHAAN suitsista olohuoneeseen ja kuiskaili sille rakkauden tunnustukselta kuulostavia supinoita....

Ja niin tytöstä ja keinuhepasta tuli ikuiset ystävykset! Sen pituinen se!