Eipä ole lumiaura vielä ehtinyt meidän pihatiellä pyörähtää. Piha on aivan "jäljetön". Äskön kävin vähän porrasta harjalla huiskimassa ja äkkiä sisälle. Meillä ollaan KIPEÄNÄ! (kiros-sana) ei ole ulos asiaa, eikä liioin kylille. Isännän piti lähteä Hesaan kattomaan poikansa VANHOJENTANSSEJA.Saa nähä miten tuo selviytyy.

Tyttö kömpi aamulla meidän sänkyyn. Pisti varpaansa mun kylkeen... siinä unenläpi älysin, että tulikuumat pikkuvarpaat. Voi ei! Haparoin hämärään keittiöön etsimään kuumemittaria ja pillastuin kun se ei ollut SILLÄ OIKEALLA PAIKALLA! jees. hyvin menee... Joku piippari talosta löytyi ja sen tulos näytti 37,8 lapsen kainalosta.

Minä olen sitten ainut joka on terveenoloinen. Kauheella sutinalla pistin huushillin kuosiin. Tein safkaa ja leivoin muffineja varastoon. Sillä, jos minä tulen kipeäksi EN KERTAKAIKKIAAN  voi sairastaa sotkuisessa huushollissa ilman herkkuja! (JA mukavampi nuita on hoitaa kun täällä on siedettävää)

Lisää änkyröintiä.. Lapsen kuumelääke(kin) loppui. Se nestmäinen. Onneksi on nuita suppoja oikealla vahvuudella muutama.... Venla rassu on tosiaan vuoteen omana! Makoilee vaan ja litkii LÄMMINTÄ rooibos-teetä NOKKAMUKISTA.

Ja sähköistä vielä, jotka tulee ja menee lähestulkoon sadetutkan mukaan... Tokaisin miehelle aamiaispöydässä, että pitäskö sinne Fortumiin nyt soittaa jo ennakkoon... Että täällä sataa lunta ja tuulee, että laittavat vikapartiot sinne jännitelinjalle odottelemaan. Kohta menee sähköt kuitenkin! Tässä on nyt tapaninkatkon jälkeen ollu lähes, LÄHES, JOKA PÄIVÄ jonkimoinen katkos!

... että semmoista....

Taidan maastoutua tuon pikkulikan kanssa illaksi kynttilän valoon ja keksiä jotakin mukavaa askaretta... Ehkäpä sitä nukketaloa yhdessä liimallaan... Tehdään popcorneja ja ajatellaan että kipeänäkin voi olla ihan mukavaa!