Sehän on sanonta. Vain pelkkä sanonta. Silti niin totta, kun tarkemmin ajattelee. Varsinkin lapsiperheessä. Taikka sitten vaan meillä.

Mitä sä teet, niinkuin nyt, parasta aikaa? Vaikka ei tekisi mitään ,niin se kuluu  - sitä parasta aikaa. Joten eipä hätää! Heittää villasukkajalat sohvan selkänojalle ja ummistaa silmät. Parasta aikaa olla vaikka ajattelematta. Lapsi nukkuu päiväuniaan isänä kainalossa. Kummallakin hiukan lämpöä. Ja lääkitystä. Nukkuisivat nyt vielä pari tuntia...

Parasta aikaa. Kahvipannussa tuoretta kahvia. Tälläkertaa. Ja pöydällä hetki sitten uunista nostettuja suklaakeksejä. Hurmaava karkkikaupan tuoksu! Taikinaan tuli lisättyä sitruuna-aromia! 175 astetta uunissa, kahdeksan minuuttia elämästä, tekee ihmeitä! Mieli lentää! Ja raukaisee. Yhtä aikaa. Parasta aikaa.

Tekisi mieli rautakauppaan. Ostaisin karpalonpunaista ja limen vihreää kalustemaalia. Kiiltävää! Maalaisin kuusi tuolia keittiön pöydän ympärille. Eri väristä ja eri kokoista. Tästä kodista tulee lopulta Huvikumpu! .... ja niin, ne maalattavat tuolitkin odottavat jossakin lähiseudun kirpparilla. Monesti olen ne varmaan nähnyt, mutta en ole katsonut. Ohikulkiissa ei huomaa, ellei etsi tai pysähdy. Parasta aikaa ja ala ajatella. Nähdä. Jokatapauksessa tuolit pitäisi nyt saada sisään ja piinaavat pirtinpenkit ulos. Niin.

Lapsen huoneeseen pykäsin uutta ilmettä. Keväistä ja kevyttä. Ikivanhat isoäidin pitsiverhot ikkunaan ja kaksi valkoista räsymattoa lattialle. Vierekkäin. Mattojen, melkein näkymättömissä raidoissa, aavisus roosaa, siltä ajalta kun ne vielä olivat uudet. Kevät tuli huoneeseen jossa pikkuinen ei vielä edes nuku. Siellä asuvat kaikki kaksikymmentä viisi nallekarhua, pino satukirjoja ja pari palapeliä. Satunnaisesti lakanat laitetaan jollekin yökyläilijälle. Mutta kunhan aika on kypsä niin AION kantaa tuonne Kuuban-sinisen sivustavedettävän talonpoikais vuoteen ja opettaa pikkuisen sinne. Että siellä olisi yö ja turvallista. Että isi ja äiti ovat viereisessä huoneessa.... Mutta nyt siis, siellä on kevät ja valoa! Parasta aikaa!

Hm... eikös hän muuten näytäkin siltä, että alkaisi olemaan valmis omaan huoneeseensa?  Niin, ja ohi villasukkien ja kahvikupin pehmittämien ajatusten.. ihan pakko mainita, että taidan olla hurahtanut! Hurahtanut kirppuiluun! Minä, tässä ajassa! Fine! Löysin lapselle lenkkarit. AIDOT adidakset! Kevättä ajatellen... ja niin, nehän ovat hänellä jalassa kaiken aikaa... paitsi ei juuri nyt parasta aikaa. :)