Tämä tarina kerto siitä, kuinka sukset tulivat taloon. Tyttöpieni on koko alkutalven tuijotellut telkkarista silmät viirulla urkheiluruutua ja kaikkea, missä vähänkin vilahtaa suksia. Mäkihyppykin on käynyt illanviihdeohjelmasta ennen iltapalaa. Minua äitinä se tietenkin on jo pelottanut.... ei kai tässä tarvitse alkaa urheiluharrastusta lapselle suunnittelemaan? Mieluummin näitä tuttuja taiteenlajeja... Seuraisi vanhempiensa jalanjälkiä....

Kunnes yhtenä iltana tajusin.. Lapsi kiskoo jalkaansa niitä LIUKUESTE-sukkia. Niitähän se ei juuri koskaan käytä.. Mutta nyt, ihan itse laittoi ne jalkaansa. Lähti "liihottamaan"  ympäri huushollia ja huutelin, että KATSOKAA MINÄ LUISTELEN..MINÄ HIIHDÄN! TARVITSEE SUKSET! Tarrapohjat vaan napsuivat laminaattia vasten!

Siinäpä se! Sukset Kaksivuotiaalle?!?! justiinsa. Tervemenoa ne äidin loputkin hermonrippeet... Vaan sitten se ajatus jäi kytemään. Alkoi jo tuntumaan mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta. Ilta toisensa jälkeen tyttö luistelee ja hiihtää tarrasukilla eteisestä olohuoneeseen. Intoa puhkuen.

Ja siten se tapahtuu. KUMMISETÄ! Ajaaa autolla pihaan. Astuu sisään ja nostaa olkapäiltään pitkulaisen paketin!!!! ÄIDIN  silmät laajenevat. PELTOSET! Tyttären silmät laajenevat SUKSET!

Tätä se nyt sitten on. Olohuoneesta eteiseen... suksilla!