Huvittaa, kun eihän tää mun blogini mikään käsityönarikka ole.. mutta jotenki sitä on niin omista tekeleistään ylypee, jotta niitä pittää esitellä. Aina.

Äiti, jo sillon kun olin pieni tyttö, yritti kyllä kovasti nujertaa, että ei sitä passaa ihteensä kokoajan olla kehumassa, mutta.... Onneksi maailma on muuttunut ja omista töistään saa nykyään olla julkisestikin iloinen!

Joten tämmösiä olen nyt iltapuhteelle kutonut... miehen seurassa telkkari kahtoessa. Se kun kattelee justiin niitä ukkojen ohjelmia, joista mulle riittää tunnusmusiikki ja pari leveätä polisiisedän hartiaa.. muutma kiihkeä lemmiskelykohtaus... ja autuaalliset lopputekstit. Samanlaisia ne sarjat on kaikki.

Käsityöpläjäys onkin sitten tässä:








1. Hassu pipo, jonkun lähimmäisen päähän, kevät keleille.

2. Ilolapaset, pienen tytön käteen, kauppamatkojen ajaksi.

3. Lierihatun tapainen omaa päätä lämmittämään. Kevät iltojen nuotioille, silloin kun kuunnellaan ensimmäisten käkien kukuntaan kuusimetsän takaa.... oooo (olis jo)

4. Kynsikkäät. Jälleen. Pitihän ne pikkusellekin virkata, kerran isosiskokin sai omansa!

5. Ja sitten tyhjänä päivänä, päiväunien jälkeen, tytöt askartelivat äidille uuden hienon sukkapuikko-purkin! Kiitos!