... hahaaa.. oikeen pistää naurattamaan, nämä kone asiat. Oisko elämä helpompaa jos olisi oppinut ottamaan kädet pois taskusta? Tämäkin pakina karkasi käsistä ja meni julkaisuun. Ihan itsestään. Jep. Pelkän otsikon voimin yritti tavoittaa sata uutta lukijaa... koneella tehty! justiinsa niin.

Tosiaalta olin aikeissa kertoa, miten tuo ompelukone on ottanut yhä suurempaa alaa minun tekemisitäni! Eilen suristelin taas tyttärelle kukkamekon. Semmosesta "vanhasta" vaatteesta. Kertaakaan ei ollut se alkuperäinen retonki minun päälleni mahtunut. Ei edes odtopäivänä. Sattui olemaan vaan TÄSTÄ VITOSELLA-rekissä edelliskesänä. Oli kuunneltava sisäistä ääntään hetken mielijohteen seuraamisesta... Tossa se näteys on pian vuoden päivät hengarissa helmojaan roikottanut.

Eilen sitten ei taaskaan ollut muka mitään tekemistä ja niimpä äitiräätäli ompeli tyttärelleen uuden mekon. Ajoissa. Tulevaa kesää ajatellen. IHANA KUKKAKETO MEKKO!

Että helppoa se on, koneella...






Ja tänän piti kauheella tohinalla väsätä huomiseen perhekerhoon pari ROOLIVAATETTA. Tuli semmoset tummanruskeat oravan päähineet pikkuruisilla tupsukorvilla. Kuinka ollakaan, materiaali löytyi tuosta omasta keskusvarastosta.....

Ja niitä oravamyssyjä ommellessa alkoi se ompelukone pitämään kummallista meteliä. Valot vilkkui ja surina riistäytyi käsittämättömäksi... Sain ne pipot kuitenkin tehtyä. Runttasin väkisin viimeset saumat siksakilla. Ja käärin jatkojohdot ja polkimet kiireesti kaapin turvalliseen pimentoon.

Ei sallinut oma tempperamentti perehtymään samana päivänä korjaus asiaan.

Sen sijaan säädin perheeni kaupungille... Oli tullut luvatua tyttärelle Tiimarista uusia Saippuakuplia ja Ilmapalloja..... Koska elämä ON ILOLEIKKI!