Taas on kätevä emäntä lehauttanut kankaansuikaleita tuvan pitkälle pöyvälle. Katellu ja suunnitellu. Siristelly silmiä ja napsutellu sormia.... jos tupakka vielä palaisi, niin varmaan sitäkin olisi tuprutellu.

Aikani, niitä Mimosan kangaspussukan lahjalöytöjä siirreltyäni tulin päättäneeksi mekon ja pussihousujan väliltä. Valitsin mekon. Pikkuiselle.

Suikalemekko. Kangas kaunista kuin varhainen kevätpäivä... Suikaleen leveys viistoista senttiä. Pisimmän suikaleen pituus reilu metri... Niistä! Etukappaleet, sivukallapeet, takakappaleet... tilkutellen!

Pikkusen naftisti saumavaraa ja helmalevennykseen kiiloja, niin johan syntyi sievä kevätmekko! Ainakin minun mielestäni! Ja tytön ja iskän mielestä.

 

 

Hei.. ja kerran moni muukin oikeeta käsityöplokia pitävä eukko kuvailee töistään lähäreitä, niin pitihän minunkin....

Ei olis ehkä kannattanu... Vaan kun niin kovasti näin vaivaa moisesta hommasta, niin onhan se julkaistava! Silvuplee....

 

 

Ja taas silmät sirilleen! Naama kohti aurinkoa! Kohta ne on taas, kevätmekkokelit!