Joku oudon kumma viehtymys minulla vissiin on! Yksi ainakin, jonka tiedostan ja tunnustan. HATUT!

Eli tämä juttu meneen näin: Minurn äitini kertoo jatkuvasti, hieman ironinen nauru tarinan sivusaumassa, että minä olen pienenä tyttönä isoon ääneen kertonut tulevani suurena sellaiseksi ihmiseksi, joka korjaa vanhoja hattuja! no, just!

Tiedättehän ne äitien jutut, joita saa kuunnellessa aina hävetä. Ja joka kerta tavatessa toivoo, että se ei nyt tällä kertaa ihan jokaista lehmänpaskassa uimista muitaisi kertoa. Ainakaan ruokapöydässä! Ja sitten se vanha juttu taas tulee!

Niin mitä mun pitikään... Niin, mulla siis on oikeesti joku kaheli mielle päähineisiin. Vanhoja en nyt korjaa, mutta uusia syntyy suhteellisen tiuhaan. Ja nyt kun on tuo lapsikin, niin sille on ihana näprätä myssyä ja pipoa!

 

Tässä tulee eka pläjäys pikkuisen päähine-mallistosta:

Siinä semmonen... pitsihattu. Hätäpäissään kyhätty viimekesän helteiden suojaksi. Vanhasta tyynyliinasta! Sanomattakin selvää, että pieneksi jäi tuokin. Turhan nopeasti!

Tässä tämmönen "neljän tuulen"-hattu. Taikka jääprinsessan. Piti mun tuohon viritellä helminauhaa ja muuta valkoista hurma-koristetta, mutta en ehtiny! Meni päähän. Pidettiin pieneksi jo proto-vaiheessa. Puuttuu nauhat ja kaikki! Ainiin, kankaan Jyskin kahden euron fleesi! Semmonen torkkuhuopa! Lopusta tein tolle vielä välihousut ja joulupukille asustetta! Riittosa rätti!

No niin! tässä vielä arkistojen kätköistä tämmönen kertakaikkisen hieno pöksynlahje-harlekiini! Ompelin vanhoista housuista tuolle housut ja kurttasin vielä lahkeen lopusta .... hm... asuun sopivan ilta-pipon! Niin, neitokainen tossa vissiin viidenkuukauden, kun ei tuo istuminen oikeen ole hallussa!!!! Mutta myssy oli makee!

Ja nyt saa taas kehua!