Tää on ihana! Se on niin ihana! Jaksan huokailla jokapäivä tuo "uuden" vitriinin äärellä keittiössä! Anteeksi nyt vaan ja ihan oikeasti! Taidan olla justiin niitä söpsöttäjä ihmisisä, jotka ei kotoaan juuri haluais poistua, kun joku kolkka näyttää silmälle kivalta!
Tosin, tiedeän että se päivä tulee ihan sukkelasti, kun kaikki näyttää taas paskalle. Siten kilistellään säästöpossuja ja koitetaan saaha joku pihalla lumen alla seisovista autonraadoista liikenteeseen. Startti pelaa tai ei. Emännällä pelaa ja kylille on päästävä!
Mutta juuri nyt ei ole mitään kiirettä! Antaa pakkasen paukkua! Minä leivon lisää rasvaa tiriseviä mutusteltavia ja istun keittiössä käsi poskella. Onnen hymy naamalla. Sanokoot muut mitä hyvänsä! Jostain se pienen ihmisen hyvä olo aina löytyy!
Pistelin tuonne kaappiin lähes kaiken astiavaraston, mitä taloudessa on. Muutama peruskippo saa lymytä visusti tiskikaapissa, mutta muuten nää kipposet ja lautaset on täällä. VITRIINISSÄ! Oma suunnittelemassa! Hieno!
Ja luulin, että lapsikaan ei sinne hoksaa kurkistaa... Mutta toisin kävi! Tänä aamuna se kiskoo painavaa ruokapöydän tuolia ja kopistelee jotain "äidin aarretta"... Ihanaa! Onko nyt näin, että mikään,mihin tuoli avulla pääsee, ei ole enää turvassa? Tai piilossa? Kuvasta tuli, kaikessa raadollisuudessaan juuri sellainen kuin pitikin. Vähän salaa ja vähän yllättäen.... Mitähän sieltä löytyy? Keittiöihme, kenties!
Kommentit