Eikös se juttu mene justiinsa niin, että lapset pitää opettaa pienestä pitäen kotihommiin?  Tai opettaa ja opettaa. Paremminkin, antaa sellainen malli, että kotihommat on juttuja, joita vaan yksinkertaisesti kuuluu tehdä. Jotenkin ja jossakin järjellisessä järjestyksessä. Että ne eivät ole mitenkään erityiseti palkittavia työsuorituksia vaan asioita, jotka tehdään. Tehdään yhdessä, jokainen oman osuutensa ja että se voi parhaimmillaan olla mukavaa. (paitsi vessansiivous...)

Okei. Meidän pikkuinen,  kotitöissä vakavasti varteenotettava apurukkanen.... saanut jo kokea muutaman OIKEAN homman. Mies rallattaa, että nuorena pitsa väännettävä ja minä, että pullaati pullaa.....

Tuohon sille nostetaan syöttötuoli pöydän päähän. Pistetään essu (se uusi, joka hiljan ommeltiin) päälle ja annetan kapusta käteen. Ota ja sekoita. Kyllä nää joku sitten siivoaa.... pakkohan se on!

Ja voi hyvänen aika, miten muuten maistui pikkuneidille lihapullat. Teki niitä ihan itse isin kanssa. Ja joka suupalaa katsellessa myöhemmin lautasen reunalla, riitti vauvan-kielistä juttua ja selitystä. Pippuria ja suolaa ja sekoitusta...

Äiskän kanssa tämä kotiapulainen omkin jo muutaman kerran päässyt pullaa leipomaan. Tästä aiheesta laitankin tähän kuvan. Ai että on hyvää taikinaa!!!