Siinä niitä on!!!!  Kirppislöytöjä kaappien kätköistä! Tässä kun olen salaa vilkuilut kaikkien muiden blogistien tosihienoja makrokuvia ja potenut jäytävää kilpailuviettiä ... Niin otin itseni vakavasti ja vetäisin sen lapsen vaatekaapin oven auki, että kyllä kuulkaas löytyy meiltäkin. Koitin zoomata ja napsatakuvan  läjän siitä kohti, missä olen ollut ahkera ja silittänyt melkein koko pyykkikasan. Näyttää olleen punaisen pyykin vuoro. "Ei punaisessa mitään vikaaa..."

Ihan vakavasti kun asiaa tuumii, niin silitys taitaa olla kodin töistä se oikeasti ainoa, josta tulee hyvä mieli.  Kyllä leipomsestäkin, mutta siitä seuraa aina tiskiä.. Ajatelkaa silitystä! Puhtaita, tuoksuvia, kahisevia, kauniita kankaita. Raudan liukuminen kuitujen päällä. Avaten niitä, satojen lankojen muodostamia silmukoita ja loihtien esiin puhdasta kiinteää pintaa. Höyryn tasainen tussahtelu ja puhtauden tuoksu... Vaatteista ehkä parhaita on miesten ruutupaidat.. ne vasta on jotain! Kun se kuosi aukeaa!!!  Lapsen vaatteita silittää sitävastoin silkasta olemisen riemusta. Ihan kuin leikkisi kotileikkiä. Pieniä söpöjä vaatekappaleita....Ja tietysti ulkona paistaa aurinko. Vinossa valossa leijailee pieniä pölytimantteja. Kahvinkeitin roplattaa ja radiossa jotain harmitonta keskipäivän kevyttä! Siinä on jotain alkukantaisen viehättävää ja kodikasta! 

Kuten myöskin lumilinnassa! Se pitää olla. Aamusella nyhtäistiin pukua päälle. Tökkäsin lapsukaisen hankeen polvia myöten ja päätin itse kuntoilla. Punaisella pikkulapiolla kauhoin itseni uuvuksiin. Laspi hihkui ja iloitsi! Lumilinnan reunat kohosivat sen poskien tasolle. Nostin lapsen sinne sisälle ja heittäydyin itse hankeen pötkölleen. Piiloon sen korkean reunan taakse."Kukkuu"  kurkistus reunan yli !!!!!!! Ja talven riemut olivat heti siinä hetkessä. Lumilinna, punaiset posket ja lapsen innosta tuikkuvat silmät. Ja äiti, joka leikkii. "kukkuu"-uudestaan! Ja ilmoille kajahti yksivuotiaan nauru! Sellainen käheä ja kikattava. Odottava. "Kukkuu"!!! Äiti on PARAS!