"Paukkupakkasia, punaisia poskia

Auringon paistetta, paksuja hankia

hiihtokenkiä, luistimia...

Laskiaispullia, kermavaahtoa, hilloa ja mantelimassaa.

Ystävälle suukko sydämiä.. kuumaa kaakaota ja villasukkia

pupun jälkiä pakkaslumella ja tähtikirkkaita öitä

Ainakin sitä on helmikuu

ja paljon, paljon muuta." (*

 

 

Minulla kamera pullistelee uusista kuvista pinkeänä. Ehkäpä sitä joku hauras ilta saa ne siirtymään koneelle. Siellä on sitä talven riemua. Muutto tohinaa ja uutta kotia. Joo.... Katsokaas, tuntuu sille, kuin olitaisiin muutettu taas uuteen kotiin.

Viikonloppu meni uurastaessa vanhan mökin tavaroita tänne. Nyt on pitkää pöytää ja piironkia ja katosvuodetta! Minä häärin kuin kunnon emäntä konsanaa! On vaidettu taulun paikkaa ja pianon paikkaa jne jne.

 

Ihana oli laitella viini-ym laseja keittiössä vitriini kaappiin.... Kaikki näyttää niin kotoisalta! Tulkaa katsomaan!

 

***

 

Ja jotta elämä ei olisi liian kadehdittavaa, niin mietitään tässä, että millä ilveellä sitä pottua tuohon pitkää pöytään nyt ostaa? Mies jäi/joutui  pitkälle sairauslomalle. Kela eväsi sv-päivärahat viimevuotisten freelanser keikka liksojen pienuuden vuoksi! Tässä sitä odotellaan siis silmä vakaana perjantaista sossutäädin vastaan ottoa! Pelkkä kotihoidon tuki kun ei riittänyt edes vuokraan.... Ja jotta sais silmäkulmaan  muutakin ryppyä, kuin naurun-sellaisia, niin meni tuo auton pentele hajoamaan. Kytkin! (tähän väliin ne kuuluisat gallialaiset aakkoset)

 

Mutta se, joka jää murheisiin rypemään, menettää hyvästä päivästä monta hetkeä. Niimpä tein tytön kanssa rinteeseen, puiden suojaan talvisen auringon-otto matkan. Kaksikymmentä metriä kodin ovesta luoteeseen..... Siellä me istuimme silmät sirillään. Aurinko lämmitti poskia, eikä viima päässyt puremaan. Silmät kiinni. Luomien alla punaista... Sveitsin alpit! Kuusenjuurella kasapäin pupunkakkaa.... ja jyrsittyjä vesoja. Tyttö ihmeissään. Heiteltiin pikkulapiolla aurinkoa vasten lumipölläyksiä ja kuviteltiin se timanttisateeksi.

 

Jokaisessa auringossa leijailevassa timantissa laskeutuu pienen pieni keijukainen. Kantaa mukanaan satua. Ja niitä satuja on niin paljon, että paraskin tarinan keksijä hengästyy niiden määrästä ja kauneudesta!

 

Näin tänään! Onnen murusia ja leivän murusia....

 

***

 

*) pakkasloru OMASTA pöytälaatikosta.