Kuinkas sitten kävikään. Töihin ryhtyminen kesti ja kesti... Aloitin ties miten monta kertaa ja aina löysin itseni purku hommista. Vieläpä samalla istumalla! Itelle on vissiin jopnkinverran hankalampi tehdä kuin tyttärelle. Isännän villasukista ei nyt puhuta... niissä meni pian kaksi viikkoa. Kaksitoista silmukkaa aikuisen sukkaan per puikko on HIRVEESTI!!!
Noh. tätä punaista lankaa siis silmukoin ja silmukoin! Kunnes keksin! KAULAHUIVI! Virkkaamalla. Vain kahden illan Emmerdalet ja koko kauneus oli valmis! Ja minä olen niin, niin tyytyväinen!
Tästä se alkoi:
Älkää kysykö mitä tuo lanka on! Kertokaa mulle mieluummin, mitä se voisi olla! Tytär meinaan on perinyt intohimoisen käsityöharrastuksen äidiltään ja vyötteet lähtevät lennossa jo auton takapenkillä.. Jotain suloisen pehmoista keinokuitua ja puuvillaa. Sellaista, joka ei tarraa käsiin kiinni.
Ja sitten se valmis työ:
Koukkuilin sen kaulahuivin päät yhteen. Tuli semmoinen löysä "kauluri", mikä on vissiin kauheen muotia. Ja aina kun oon ollu noitten tupsujen perään...ja rimpsujen. Niin solmin vielä hapsuja reunaan! Ihana! nyt pitää vissiin koukkuilla huiveja lisää, koska intohimohan tässä kasvaa!
Kommentit