Häikäisevä aurinko vaihtui äkisti törkyiseen sateenharmaaseen. Ulkona. Ikkunan takana. Mieli nyrjähti saatuaan ensin kaksi päivää nauttia kotoisesta terassista ja siitä kevään ensimmäisestä mansikkasiideristä.

Pari aamupäivää tässä jo meni nyreillessä. Aika kauan siis, minulle. Eilen sitten nostin ompelukoneen tuvan pöydän ääreen ja vouhotin saksien kanssa KAUPASTA ostetulla kankaalla. Nyt piti tehä TELTTA! juu juu... Lapselle semmoinen sadepäivien väriläiskä leikkejä varten! 

Tämmönen tuli:



Hurrikaanissa oli ollu syksyllä hirvittävän edulline kangas-ale. Mimosa oli ihastunut tähän kolme euroa maksaneeseen kirjavuuteen. Ja lopulta kotonaan todennut, että hirvä, karsea, ällöttävä. Että ei siitä voi mitään järkevää tehdä. Joten kaksi ja puoli metriä kirjavaa matkasi takaisin äipän kätköihin! Kiitos Mimosa!

No, ja koska teltta ei saa lurpahtaa läjään kesken leikkien... niiin... tukikepeikeiksi riivin vinoon painuneesta pyykkitelineestä juuri sopivan määrän metallipuikkoja! Kertakaikkisen toimivaa ja nerokasta!

Ja kelpasi leikkiin. Tyttö ilmoitti, että aikoo nukkua tuolla teltan suojissa jopa yönsä....


 ja huom. en viittiny ommella telttaan pohjaa, koska kesällä sinnen kipittää tyttären lisäksi kuitenki liuta muurahaisia....