Vuosi sitten. Olimme juuri muttaneet tänne pikkuiselle kylälle. Tuorein lapsosemme oli liki tasan kolmekuukautta. Saimme yllätytsvieraita. Tai minä sain, koska mies oli jossakin työhommissa.

Olin juuri laittanut tyttären päiväunille. Punaposkinen, tuhiseva maitoparta. Tissivauva. Aurinko pudotteli lumia katolta ja minulla pannukahvi hautui myssyn alla. Nostin jalat kiikkutuolin reunalle ja ajattelin kilkutella kutimia. Annoin ajtuksen lennellä menneisiin ja tunsin suurta mielihyvää kaikesta siitä, mitä nyt omistin.

Ja silloin hurahti auto pihaan. Ihan vieras auto. Ovi tumpsahti auki ja kiinni ja askeleet rasahtelivat lumisella pihalla kohti tupaa. KUKKIA KUKKIA KUKKIA! Ihana kimmpu kauniita vaaleanpunaisia kukkia, meidän uudelle pienelle tyttärelle! Tämän kylän terveiset ja sattumoisin juuri naistenpäivänä! Olin häkeltynyt ja hämilläni. Pokkailin siinä kiitoksia, enkä älynnyt äitiyden hyrinässä edes kahvia tarjota!

Tässä siis tämä kimppu teillekin! Kaikille! Hyvää naistenpäivää!