Yksi pieni elehvantti maaaarssi NÄIN... Koittakaa kuvitella tätä äitiä laulamassa sitä KUULUVALLA äänellä. Ja siihen äitin turkoosinvärisiin helmoihin liuta pikku-ihmisä ja kauemmaksi saliin, epämukaviin tuoleihin, isompi liuta isoja-ihmisiä. Juhla yleisöhän se siinä ja esiintyjät.

Isoille ihmisille,  varsinkin miespuolisille saatte kuvitella valkoiset kauluspaidat ja tönköt ravatit. Ulos vois kuvitella plus kolmekymmentäastetta hellettä.. Ja kauemmaksi pitäjän rajasta mustikanvärisiä, paksuja ukkospilviä. hm.

Sitten pönttöön puheita, puheita, puheita. Hitaasti suurenevia hikiläiskiä turkoosin selkään.... ja tempaisu kesken kekkereiden kotiin päiväunille....

Mutta ennen sitä tempaisua..(joka taisi synnyttää paheksuvia katseita.) Niin siis.. MEIDÄN lapsellamme oli ihan ensimmäinen julkinen tanssi-esitys!

Ja se meni juuri näin, helmat heiluen ja kädet rytmiä vatkaten. ilme totisena ja tärkeänä.

 

Niin ja tosiaan, ne kun olivat kyläjuhlat, niin pihalla oli yhtä sun toista kotielukkaa. Nää lampaat nyt ovat jostain syystä kestosuosikin maineessa.

 

Ja tottahan toki.. pakko oli mun koittaa ikuistaa tuon lapsukaisen kauniita kiharoita... Taitaa tätänykyä olla muuten ainoa puoli, mistä saa onnistuneita kuvia.. Ainakin ilme pysyy vakaana!!!!  Mutta tuo kiharapilvi on valloittava! Ylpeänä esitelee: MEIDÄN TYTTÖ!