Lumen tulo vaikuttaa mielilaan rauhoittavasti! Sanoin RAUHOITTAVASTI! Tavallisen päivän aamuna olisin varmasti jo itkeä tihruttanut väsymystä ja valvottua yötä, mutta tänän levolliseen mieleen riittää vilkaisu pihamaalle! Mieli tekee satuilla ja sytytellä lisää kynttilöitä.

Sanoin ääneen mielikuvituksellani, että, jos tällä kylällä olisi rautatieaseman ja raiteet, niin rakennus olisi varmasti romanttinen vanhapuutalo. Nyt siellä olisi lunta katolla ja joulutähdet ikkunoissa. Kaikki Härkätien vartta ajavat junat, Helsingistä Hämeenlinnan kautta Turkuun, olisivat myöhässä! Meidän kylällä on vissiin viisi senttiä lunta! Se on totta!

Mielikuvituksessa taas....Rautatieaseman pihalla olisi sirkus. Hilpeä soitto kaikuisi kauaksi..tai ainakin meidän pihaan saakka. Ja illan hämäryyteen syttyisivät karusellin värivalot. Pelle pyörittäisi posietiivia ja klovni taikoisi tahmeita nekkuja tulennielijän varjossa! Ja lunta satiaisi hiljalleen lisää...

....Ja todessa taas. Pieni tyttäremme tuli yöllä kipeäksi. Kuume kipusi 38 asteeseen. Yöllä hiippailimme valveilla ihmettelemässä lumisadetta ja rapistelimme kuumelääkettä rasiasta. Aamulla sytytin kynttilät makuuhuoneen valkoiseen joulumaahan. Vein kuumeisen pikkupolon portaille haistelemaan uutta talvea. Kourin sille paljain käsin kolme lumipalloa heitettävksi ja sain palkinnoksi kuumeremakkaisen naurun pyrskähdyksen.

Syliin tuo pikkupolo sitten päiväunilleen nukahti. Ja nyt, minä äiti, koitan hengittää lisää tuota valkoista rauhaa sisääni. "Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa..."

,