Möllötys on ihanaa! Aikansa. Siinä möllöttäessä kun vaan aika menee hukkaan ja jää näkemättä. Minun uteliaisuuteni ei anna kauaa kieriskellä. Se pakottaa valon silmiin. Pakottaa heittämään pitsilakanat syrjään ja siristelemään näkökenttää laajemmaksi. Tarttumaan arkea sarvista ja taas ryhtymään!

Tänään jo herätessä ajattelin, että nyt katson vain sinne missä on kaunsta! Että meidän kodissa on kertakaikkiaan ihanaa! Kaivoin kameran käsilaukusta huulipunien, lapsen vaippojen ja ibumaxien joukosta. Turvallisesta kaaoksesta. Kaaoksesta, josta osa oli peräisin viikonlopun viihteen jäljiltä ja osa ihan sinne jo vakiintunutta perus kaaosta.

Siinä kauneusterapiassa mieli lähti liitelemään. Ihanaa! Lapsi helmoissani kääri omenoita siniseen tiskiriepuun ja siivoili omiaan imurin pikku-kapistuksilla. Aurinko valaisi kodin aamunpuolelta ja kevät-tuuli leuhutti verhoja avonaisten ikkunoiden edessä. Imurointi ja tiskauskin sujuivat leikiten. Hiljaisuudessa. Ilman Janis Joplinia ja Joe Cokkeria. Kellarin pyykkivuori pieneni kolmella koneellisella. Huomaamatta!

Ja niin.. näitä se minun mieleni poimi linssin läpi. Tämän aamun kauniita kuvia! Muunmuassa!