Kevättuuli ja sen myrskypuuskat raekuuroineen kieppuivat pihamme yllä koko pääsiäisen. Sama hyrskynmyrsky kieppui myös meillä. Keittiössä, olohuoneessa, parissa makkarissa ja jopa alakerran saunatuvassa... Mitä? mitä? Rauhalliseksi ja hiljaiseksi kaavailtu pääsiäinen muuttui ilontäyteiseksi hyörinäksi!

No, kun siinä sitten lopulta kävikin niin, että pitkäperjantai aamuna pirisi puhelin erikoisen pitkällä äänellä. Lapsukaiseni, tai puolet heistä olivat tulleet niin VALTAVAN koti-ikävän tuntuun toisella paikkakunnalla... Että soittivat ja kysyivät, että SAAKO TULLA  KOTIIN? Pääsiäiseksi! Ja niinhän sieltä kaarsi kahden auton voimin porukkaa mamman patojen ääreen. Omat pojat, kaksi rastapää keijukaista ja rumpali. Leivoin leipää kahdessa vuorossa ja keitin sen suuremman pottukattilan useaan otteeseen. Isäntä sai savustaa sunnuntaipäivälliselle kaksi lampaanviulua ja äidin kermapilvi täytekakkau katosi suihin salaman nopeudella!

Sauna lämpesi joka ilta. Maailmaa parennettiin. Ja pikkuinen pörräsi kaikkien jaloissa kertomassa RAKKAUTTAAN! RAKASTAN RAKASTAN RAKASTAN! Ja kyllä, kyllä... sanomattakin selvää että suklaamunien metsästys sen vieraan äidin rastapääkeijukaisen kanssa oli suunnattoman hauskaa! Ja  maistui taas!

****

Nyt on arki koittanut. Kurkkua kirvelee. Ei ikävästä, vaan kevätuulessa istumisesta halkopinoilla hikisenä. Nenä vuotaa ja olo on tukala. Eilen piti viimeiset lämmityspuut käydä miesten malliin kellariin viskomassa. Sihauttaa oluttölkki vaahtoa myöten huulille ja valittaa kipeätä selkää!  Paistaa nuotiomakkaraa takki auki vastatuuleen ja hankkia itselleen lapsekkaasti flunssa!

oi oi oi.... pikaista paranemista minulle! Tänään pötkötän olohuoneen sohvalla viltin alla. Katselen suuresta ikkunasta kurkiauroja, joutsen-parvia. Niiden muuttoaika on taas ja lentoreitti näköjään tästä meidän pihan yli. Jos jaksaa köpötellä kasvihuoneen terassille, voi kuulla jopa joutsenten raskaat , kohauttavat siivenpiiskut, kun ne liitävät tuosta ylös kallion suuntaan järvelle. Lumoavaa, voimauttavaa!