On tullu sitten opetettua lapsi taas yhteen ajanvietteeseen.  Löysimme taannoin "you tuben"- tarjonnasta ihmeellisen maailman, täynnä kivoja juttuja lapsille. Aluksi isännän kanssa niitä iltasella, lasten nukkumaan menon jälkeen, salaa ihmeteltiin. Ja sitten eräänä päivänä löydänkin tytön istumassa isin polvelta. Netti auki, siitä juutuupin kohdalta ja näytössä vanha klassikko. Se savi pingviini PINGU! Tyttö ja isi ihan yhtä innoissaan! Ja minäkin siihen iloon itseni lykkään, kahvikuppini kanssa.

Voi! Ja nyt, tänään... En enää tiedä oliko se loppujen lopuksi mikään niin hyvä juttu, kuin aluksi vaikutti. Saisimme juoda aamukahvin rauhassa. Lapsi saisi katsella VAIN niitä hyviä ohjelmia, joita me hänelle vartavasten valittaisi.... Hm!!!

Nyt on tilanne siis tämmöinen. Tyttö yrittää könytä itse koneen edessä olevalle tuolille. Ja jos ei kukaan hoksaa nostaa, nousee armoton älinä! Se siitä "rauhasta"! Hei, ja ne jutut on vissiin aika jännittäviä! Että meillä nyt on edessä hienoinen vieroitus.... Pitäkäkää peukkuja!

Kysymys kuuluukin, että voiko PINGUUN jäädä koukkuun? Niin juuri, siihen ihanaan "moooot mooot"-puheeseen ja lystikkäästi lyllertävään mustavalkoiseen otukseen. Hohtavaan igluun ja valkoisiin leikki maisemiin! Ja niiden kodin hurmaavaan mustaan nukkekoti-lieteen. Jossa pingu-äiti paistaa vähintäänkin yhtä hyviä pannukakkuja kuin muumi-mamma konsanaan.

Siinä se töpsykkä nököttää, ruudun edessä! Voi meidän pikkuista! Ehkä muutama jakso vielä, kuitenkin. Yhdessä ja rajoitetusti!