..noin lukee reseptissä. Ja samoin lukee myöskin pullon kyljessä. Pikkuinen lääkeputeli. Meidän tytön ensimmäinen. Aina joku asia on ensimmäine, kun on pikkuisesta kyse. Tänään oli sen ensimmäinen lääkärireissu.

Oli pakko. Kertakaikkisen pakko. Yöllä oli niin perinjuurin kurjaa ajankulua. Räkää ja itkua. Valvomista. Oksuja ja suihkussa seisomista. Hengen ahdistusta...Pikkunyrkkien kiukkuista vihtomista ja kuumien kantapäiden monotusta. Vuoroin isin, vuoroin äidin kylkeen. Ja lopulta neiti voipui päätyyn poikittain jalat äidin tyynyllä ja hikinen pikku pää isin tyynyllä. En tiedä miten me aikuiset on nukuttu.... Äidin ja isin vaistolla varmaan, horroksessa. Koska unta tiedän katselleeni päässä olevien "tarinoiden" takia!

Diaknoosiksi saimme sen perinteisen KORVATULEHDUKSEN! Ja lääkkeeksi yhtä perinteisen Amorion 100mg/ml 2,2ml aamuin illoin.

Nyt siis jatketaa hellää sylihoitoa. Paijausta, palapelejä ja pillimehua. Pikkuisten puuhasteluja.

Satuja ja suukkosia....