Tässä taanoin jo hämmästelin tuon pienen tyttären tempperamenttiä ja pukeutumista. Tempperamenttihän on kaiketi peritytyvä ominaisuus, ainakin jossain määrin. Ja sanavalmius ja mielikuvitus jne jne... Ja nyt taitaa olla tuo tyylitajukin eräs perityviin oiminaisuuksiin listattava asia.

Välillä on aavemmainen olo siitä, että katsoisi peiliin... Ja kun sitä tarkasti katsoo niin alitajunta koittaa tyrkyttää ajatusta, että peiliin pitäisi ihan tosissaan välillä katsoa... Kotioloissa sitä mennä hytkyttää pyykkinarun ja kasvihuoneen väliä mitä kummallisimmssa virityksissä...

Itseäni en oikee ole innostunut kuvaamaan, mutta tyttö käyttäytyy ammattilaisesti salamavaloissa. Kas näin. Eikö olekkin ihana! Kyllä ne meidät tuolla kylällä jo tuntee.






Iloa kaikkien päivään, satoi tai paistoi!