Eilen löntystin suurinpiirtein heinä suussa tutkailemassa tiluksia. Näitä meidän yhä tutkimattomia mättäitä talon ympärillä. Mehän muutettiin tähän miljööseen vuosi sitten juhannuksena. Piha oli silloin villi. Hilpeä huvikummun viidakko omenapuineen ja marjapensaineen. Mitään pientä sieltä ei heiluvan heinän alta erottunut.

No jaa... nytte on sopiva aika porkata puskia läpi ja miettiä, että mistä sitä ruohonleikkuria kannattaa vedättää. Ja yllätyksiä tuolla kolme kymmentä vuotta vanhassa pihassa on. Osan tiedän ja tunne, osa on jännää kuin muumimammalla taikurin hatussa!

Siispä näin se kamera tälläkertaa tallensi:

Varjoisalla puolella, sankan talvettuneen heinikon suojasta, pilkistää sinistä:

 

... ja näitä kukkii metsän reunassa. Sireenin kääpiö väkkyrä? Turhan aikainen?

 

 

JA JA JA! Olen minä ollut sen verran aktiivinen viime syksynä, että nämä taitaa olla minun itseni istuttamia narsissin sipuleita. Oiskohan? Krookuksen sipulit sensijaan olivat unohtuneet talvehtimaan SYVÄLLE keittiön kaapin uumeniin!

 

 

..ooooOOOOooo..nää minä tunnen. Orvokkini tummasilmä! Miehen tuliaiset maitokauppareissulta!

 

 

..että on siellä sitä omankin käden jälkeä, kasvihuoneen lisäksi! :) Tästä se lähtee! JA kohtahan nuo omenapuut ja sireenit ja muut tupsuheinakukkamitälie-pensaat taas kukkii!