Hei vaan... Näin kaikkien muiden jollainlailla valmistujien kunniaksi ja johdosta, pistän minäkin lusikkani valmistujais soppaan. Sillä nyt se on valmis! Emänän retonki! Tai trikoo, joka ei ole ollenkaan ruma, vaikka kantajansa hiukan riskimpi onkin!

Tässä kun olen mainostellut sitä vaatekaapin ovella norkoilua, niin taaspa kerran eräänä aamuna huokailin raskaita! Kinttana paita ja toppi, toinen toisensa perään. Semmosta tavaraa kaappi näytti olevan pullollaan, jota ei viitsisi kirpusta kotiin kantaa. Saati sitten lähteä myyskentelemään. Niitä turva-kolttusia meikäläinen kuitenki päälleen virittelee päivä toisensa jälkeen... (pyörittää päätä, ja hymähtää) Kuka sitä hyvää poiskaan heittäisi?

Siinä vatkasin pinkin ja mustan topin välillä. Peili ei iske silmää eikä suostu valehtelemaan. Eikä aikuisen naisen napatoppi ole silmiähivelevää katumuotia...Jostakin kulkeutui päähäni ajatus. Marssin keittiöön ja suihkin siinä leipomispöydällä, salaatti saksilla, summamutikassa... Semmosia, suunnilleen tasalevysiä pätkiä. 15-10-8 cm väliltä. Noin silmämääräisesti..

JÄtin sen sitten siihen lepäämään. Paikoilleen. Odottamaan. Vähän ihmeissäni siivoilin nurkkia ja leipasin munkkeja... Leikin lapsen kanssa legoilla. Söin munkkeja...

Ja aina ohikulkiissa tuo päähänpisto hymyilytti. Heittäskö roskiin? JA olis häpeissään hiljaa?

Ei siinä mitään. Kasa munkkeja naamaan ja jo alkoi Singerin läheisyys houkuttelemaan. En tiedä johtuiko munkeista, vai mistä, mutta päälle meni nipin napin, eikä yhtään saumaa ratkennut! VALMIS!

SE on siiiä, kesäpörriäinen! Nyt jännityksellä odotan, että kuinka tuo tekele käyttäytyy pyykkikoneessa. Antaako se muitten olla rauhassa, vai alkaako irrottelemaan...