Voi, meidän pikkuista tyttöä! Se on niin hämmästyttävän täydellistä ja kaunista, kun pienen ihmisen maailma avartuu! Se miten hän innokkaan uteliaasti, kädet avoinna kurkottelee asioita. Oppii ja oivaltaa! Ja hetkessä omaksuu, ilman sen suurempia kysymyksiä ja ilman pelkoa!

Niinkuin tämäkin. Olimme edellisyön oikeen vanhanaikaiseti yö-kylässä! Oikein suuressa kaupungissa. Siellä missä ei ole yön seudulla kaiken yllä paskua pehmeää pimeyttä ja tähtitaivasta. Vaan siellä palavat valot aamusta iltaan. Tai ainakin lapsen mielestä, siellä ei yötä olekaan!

Yritimme käydä rauhaisin aattein yöpuulle. Levitimme muhkeat (mainoksessa niin sanottiin) ilmapatjat vieraan kodin lattialle. Olohuoneeseen, sohvan ja television tiukkaan väliin.Siihen  valkoiset lakanat ja tyynyt ja kukalliset peitteet. Vieraassa kylpyhuoneessa, höyryävässä suihkukopissa, puhdasta pehmeyttä lapsen hipiälle ja  keittiössä lämmintä puuroa masun täytteeksi! Ihanaa! Silmissä kutittelee unihiekka. Lupaavaa! Ihanaa!

Vaan....kuinkas sitten kävikään!

Ikkunaa peittävästä sälekaihtimesta, sen rakosista, viiruttui huoneeseen valoja. Niitä tyttö nousi ja nousi ja osoitteli ja puisteli päätään. Ja kun oikein hiljaa makoiltiin unilaulujen välissä, niin johan kuului uusia ääniä! Veden lorinaa, puheen kumua, kaukaista musiikkia... ja se KISSA! Talon pikkuinen kisu, vielä vähän pentu! Ja se pentukisun iltavihuri! oiiiii... Ei siinä kuulkaa ollut unisilmälle sijaa!

Otin pikkuisen syliin ja kiikuttelin keinutuolissa hissunkissun vaapulavissun..... ai ai allin lasta... pieni tytön tylleröinen....nukunuku nurmilintu...... Kello lähenee rauhaisasti jo yhtä yöllä. Vähän pitää käydä kissan lelukopalla ja tulla vielä hetkeksi äidin syliin.... pieni tytön tylleröinen...lalalalaaaaa. Ja siinä se uni tulee. Maailma on tämmöinen täällä! Asia selvä, nyt voi nukkua!

Aikuisille kuiskaus lasilliset keittiön pöydän ääressä ja  pujahdus lakanoihin. Nihkeästi nariseville ilmapatjoille. Joku oli kuulevinaa yössä ensimmäisen laulurastaan.. voisiko se olla mitenkään mahdollista?

Yökyläily on ihanaa! Varsinkin, kun on itse se joka kyläilee! Tässä muutama tunnelma, ihan kuvina!

 * yöllinen leikkituokio kisun lelukopalla

* lapsen uteliaat kädet, kissan sukkelat tassut (lapsella muutama kynnen raapaisu, kisulla aristava hännän pätkä)

* lapsen uteliaat silmät, kissan aprikoivat silmät (kissalla on kyllä energian-säästö silmät tai muodikkaasti led-katse)