Joka talon, töllin ja asutun mökin pihassa pittää olla lumiukko. Varsinkin, jos on talossa lapsia ja oma piha, niin kertohan se ohikulkijoille, että ovat asukkaat ajan tasalla. Viimestään maaliskuussa pittää olla jonniinmoinen kyhäys valmiina...

Me otettiin eilisestä lumimyräkästä kaikki irti tuon lumiukko-jutun kannalata! Ja ihan hirvittävän hauskaa oli! Konttasin tytön kanssa sitä ohutta lunta palloksi polvet kipeänä ja hanskat märkänä. Reippailtiin metsän reunassa etsimässä männynkäpyjä silmiksi ja napeiksi. Yksi, kaksi kolme, laski tyttö mukana! Ja siinä, kun ukko rupesi pikkuhiljaa valmistumaan, niin minä äitiihminen muistin... LUMILYHTY! Lumilyhty se olla pittää, myös! Tekastiin yhessä (ja yhessä..) pulkallinen lumipalloja ja nöksittiin niistä ukolle ikioma lumilyhty.

 

****

 

Lumiukko riemastui niin kovasti lumilyhdystä, että kuiskasi omenpuunoksan yli, tuulensuuntaan pikkulinnuille, että sillä on syntymäpäivä! Äiti päätti antaa oman pehmoisen kaulahuivinsa lumiukolle syntymäpäivälahjaksi. Ja tyttö päätti laulaa "hyvää syntymäpäivää vaan"!  Isi rakensi koivuklapeista nuotion ja paistettiin vielä lounaaksi makkaraa!

 

 

Ja sittenhän tuo lumiukko vissiin heräsin henkiin siinä meidän  perheen makkaratulilla. Rupesi ihan selvästi tanssimaan ja venyttelemään. Ja näyttää sille, että piemeän tullen se on laskenut vielä pari pulkkamäkeä.... Minä äiti vein sille vielä iltasella uuden kynttilä lyhtyyn, kun tyttö oli huolissaan, että lumiukolla on liian pilkkopimiäää....