Meillä on täällä keittiössä tapana istuskella käsi poskella tuumailemassa. Pöydän ääressä huokailla ja olla hiljaa. Oli sitten syytä taikka ei. Pyörittää lusikkaa kahvikupissa ja katsella ikkunasta ulos säitä ja maita. Toisten maita ja peltoja.

Välillä on hyvä pysäyttää ajan juoksu ja antaa vain olla. Vähän niinkuin veneessä kesäiltana järvenselällä.

Noh.. näkymät tuonne ulos lumoaa ja välillä nekin pysäyttää. Näin kävi tässä eräänä iltana ennen auringonlaskua. Sumu laskeutui ja nielaisi naapurit!!!! Jäi vain meidän hämärtyvä keittiö ja metsän reuna pihatieneen.