keskiviikko, 1. elokuu 2012

Rakkaat ystäväni.

Hei! Olette varmasti ihmetelleet ja jo tulleetkin tietoiseksi siitä, että täällä ei ole enää mahdollista kuvia katsella... HARMIA harmia ja harmaita hiuksia!

Olen tässä vaivihkaa, kirjoitus addiktiosta kärsineenä, siirtynyt toisaallle. Aivan samassa muodossa blogini ei enää ole.. mutta sielläpä nyt toistaiseksi kirjoittelen.

Minua rupesi justiinsa itkettämään, kun luin, että KAIKKI tänne lataamani kuvat ovat todellakin kadonneet.... buaahhhh...

Mutta, mikäli juttuni vielä herättää mielenkiintoa niin tulkaapa kuikkaamaan : 
sateenvarjokuvastin.blogspot.fi (jostain syystä tämä kirjoituseditori, ei antanut kopioida osoitetta suoraan..) 


tv. maarinen

tiistai, 26. kesäkuu 2012

Aarteita kirppulasta

Tämänpäiväisen Aarrejahtimme tulosta tässä muutaman ruudullisen verran.



LENNEn takki tytölle 2 €. Niiiiin somat rusetit!



Pehmoinen farkkumekko. Myöskin 2 €, merkkiä en muista nyt. Enkä jaksa juosta eestaas tutkimassa. Kiva kuitenkin. Nyt kesällä ja sitten syksylläkin päiväkodissa.



Sateenvarjosta tuo tyttö on haaveillu jo helmikuusta lähtien. Tänään pääsi heti testaamaan ja hyvin toimi kolmen euron hintaan. "Sadeteltaksi" hän sitä itse kutsuu!



Yhen euron töpsyttimet. Tuunailin niihin kotona leveästä silkkinauhasta rusetiti. Kivat hiekkalaatikolla ja vaikka missä muuallakin.



Tässä taas kahen euron nahkasandaalit, kolmella tarranauhalla saa säätää sopivaksi. Tosi hyvä löytö.



Nämä ovat MINULLE! Hintakin oli kuin minulle. Kaksi euroa! Tuhanen ja yhden yön mansikan punaiset töppöset. IHANAT!!!

JA itselleni nappasin vielä Kapphalin pitkähelmaisen kukkamekon. Nuo yhet vaan ei oo minusta kuvaa saaneet otettua, mutta semmonen viimekesän malli. Minulle oikeen soma malli tälle ja parille tulevalle kesälle. Helmassa riittää pituutta ja vyötärys venyyyyyyy.....

Sitten jotain uutta on pakko esitellä! Tyttö sai juhannuksena isoltaveljeltään ja tämän tyttöystävältä super suloiset sandaalit. 



Kyllä meidän nyt kelpaa satetta pidellä ja säitä odotella! 

sunnuntai, 24. kesäkuu 2012

Niin paljon, niin riittävästi

Keskikesän juhla. Meillä tässä, oman pihan nuotiolla.

Perheeni saapui kokooon sieltä ja täältä. Omat lapseni, heidän rakkaansa. Oma rakas veljeni lapsineen ja ihanat naapurimme lapsineen. Aattoillan nuotiolla raikasi iloinen laulu peräti neljän kitaran voimin... 

Pikkutytön lempi biisit ovat näköjään vakiintuneet. Kysyttäessä, hän ehdottaa, että "saku sammakko" ja sen jälkeen " minä soitan harmonikkaa" Ja niin me lauloimme. Ne ja kaikki muut, kaikkien muiden laulut.

Ja nälkähän tuo tuli. Kokki keittiöön. Hihat ylös ja apujoukot asemiin. Rosvojoukon nuotiomonttu oli kuuuma.



Lampaanviulua mustaherukan lehtiin ja merisuolaan käärittynä.



Kasleria Chili-pippuri-siirappi soosissa.



Lampaan kylkeä ja valkkosipulia



Kokin makea vihannes viritys.



Noh.. pottuja. Merisuolassa ja öljyssä pyöräytetty.



Ja kaikki tänne... Myöskin ne sitruunalla ja valkosipulilla täytetyt kaksi kanaa, joista ei emänätä kerennyt kuvia ottaa. Taisi näiden käärimiseen mennä kokonainen rosvopaistilehden vuosikerta... märkänä.

JA nyt voin sanoa, että ruoka oli aivan järisyttävän herkullista.  Suorastaan pervohyvää.



Tämmöinen oli yksi siivu meidän juhannuksesta. 

tiistai, 19. kesäkuu 2012

Bändi treenit

Di di diiiii, di di di diiiii..... perhebändi on täällä treenaillut melkeen koko kokoonpanolla muutamasti.

Ja arvatkaa nyt kerran ees, kuka se on kovaäänisin esiintyjä? Niin? 
Tämä kaksi ja puolivuotias.



"smoke on the water...." lähtee näin!



Ja "wish you were here.." menee kutakuinkin näin.


Että tuossahan tuokin omena ihan juurilla kasvaa! 

Näinä päivinä treenaamme kylän folk-tapahtumaan sekä heinäkuun sukujuhliin.

Koskettimet, laulu ja kitara Timo
Kitara Matias
Basso ja laulu Mikko
Rummut Valtteri
Laulu, rytmisoittimet ja ylenpalttinen hössötys Maarit
Pikkukitara, tähtisade, saippuakuplat ja hymykuopat Venla 



tiistai, 19. kesäkuu 2012

Kaksisataaviisikymmentä ruusua

Juhannusruusu on minun mielestä se maailman kaunein ja ihanin ruusu. Ja, jos minulta aletaan kyselemään, niin empä taida muunlaisia ruusuja edes tuntea?!? 

Juhannusruusu. Se tuoksu ja herkkyys! Pentuna haaveksin, että naimisiin mennessä minulla on hääkimpussa niitä ja  kieloja ja sireenin kukkia. Oikeen kuvia piirtelin ja esittelin sukulais tädeille. Oikeasti hääkimpuun päätyivät kuitenkin muhkeat valkoiset pionit ja tuoksuvat liljat.

Vaan, että juhannusruusuja olisi jopa punaisena ja keltaisena? Teimme retken läheiselle ruusutilalle ja kyllä kyllä, näin siellä kerrottiin. Eivät vaan vielä meidän käydessä olleet kukassa, mutta nupuillaan kovasti.

Ruustarhan siimeksessä, varjon puolella oli vanha-vanha yrttitarha. Ja yrttitarhassa jotakin semmoista, minkä olisin halunnut meille kotiin. Pikkuruutuinen huvimaja, jonka takaseinä oli rakennettu käsintehdyistä tiilistä!



Tämän kuvan nappasin hätäsesti ihan vaan malliksi. Että on sitten mitä miehelle esittelee.. Niitä ruusujahan ei kukaan tavallinen ihminen jaksa oikeasti kasvattaa, joten niistä en ees alkanu haaveksimaan. Ja niin, onhan minulla tuolla, oman hullun kasvihuoneeni nurkalla ihka-aito jussiruusu. Kukkaa sekin tekee, vaikkei sitä kukaan edes hoida! Nyttekin nupullaan latvaa myöten!



Ja sitten, kesken haaveiluni, silmäni pysähtyi varjossa lepäilevään kauneuteen! Omatekoinen tyttäremme! Puhkeaa kukkaan aina yllättäen! 

Näitä mietteitä pääni tänään, sadesäässä, pyörittelee!

Kohti juhannusta!