Jossakin vaiheessa olen myös "kouluttanut" itseni puoliammattilaiseksi ostajaksi. Se menee  näin:

Kotoa lähtiessä pitää tarkistaa, että takin alla on mahdollisimman huoleton, mutta siisti vaate. Semmonen perus puuvilla pusero on aika hyvä. Jalassa notkeat kengät ja rullaantumattomat sukat.

Ota mieluummin kuljettaja, koska jo lähdön hetkellä on pientä jännitystä ja ritariperhosia. Saatika sitten takaisn tullessa... Kotimatkalla on hyvä vallata itselleen koko takapenkki. Sinne on hyvä hulauttaa ostoskassin sisältö ja hiplata jokaista vaatekappaletta. Kiitellä ääneen ja mielessään, miten kertakaikkisen hyviä hankintoja on taas tullut tehtyä. Ja tärkeitä ja tarpeellisia.

Puhun nyt siis asioimisesta kirpputorilla. Kirpussa. Onnela. Kellari. Maxi. Pelastus-army. Lähetys-apu. Se ja tuo ja ne ja nää... Sekond händ jne. Mitä niitä nyt onkaan.

Kuljettaja on hyvä opastaa parkkaamaan lähelle ovea, ettei tule turhaan liukasteltua ja voi jättää hanskat ja hatut autoon. Pois hiostamasta. Takin napit reilusti auki ja oven pielestä ostoskärryt. Siinä ne yleensä on. Taskussa pitäis olla, nenäliinan lisäksi, jotakin rusinaa makeampaa ja trendikäämpää, esim energia patukka. Yksi tai kaksi.

Sitten määrätietoisesti eteenpäin.

Tämmösiä löytöjä hiplasin tässä erään kerran kierroksen päätteeksi. Jaan ne nyt teidän kanssanne! Ja todennäköisesti tätäkin kategoriaa tulen täydentämään.... mikäli ilkeän!

Huom. KAIkki mekot on aina tarpeellisia! Aina.