Ja siinä ajassa tapahtuu! Istua tökötin terveyskeskuksessa natisevalla kiiltäväjalkaisella mukanahka tuolilla. Odotus aulassa. Vasemmalla tiiliseinällä vessojen ovien yläpuolella kello. Oikealla tiiliseinällä, siinä ilmottautumis-tiskin vieressä yhtä iso taulu telkkari, kuin turkkilaisessa pitseeriassa. Kovaa tuli aamuteeveen uusinta. äänellä.

Ja minä tuumin hermostuksissani, että sen kellon pitäisi olla siellä vessojen sisäpuolella!

Ja minä tuumin, että aamuteeveen juontajalla oli sairaan seksikkäät saappaat. Ilmiselvästi minun saappat. Mustat. Polven alle. Mokkanahkaiset, jopa korot samaa juttua. Ja ranskalinen nauhoitus edessä! Henki salpautui, minä haluan tuollaiset. Pakko saada!

Ja minä tuumin, että on niillä pitkä elämä. Ahteella. Matilla ja Hilkalla. Siitä oli juttu jossakin hiirenkorville räpistellyssä lehdessä. Taisi olla Apu. A-lehdet? Ainoa luettava siinä edessä olevalla pöydällä.

Ja minä tuumin, että lääkäri on myöhässä. No ei se haittaa. Rytmihäiriöitä sopii rauhoitella odotushuoneessa, sillä natisevalla jakkaralla.

Kello raksauttaa lisää aikaa ja vastaanottaja nauraa hyrsyvää, tarttuvaa naurua puhelimessa lasin takana! Työpuhelu. Näillä on täällä hyvä meininki!

Vartin myöhässä. Vartti sisällä.

... joo joo. Verikokeita ensi viikolla. Mutta minä haluan sellaiset saappaat! Hymyilen lumisateelle, matkalla apteekkiin! Kaikki hyvin!